27. huhtikuuta 2005 Dana ja Eemeli saivat kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Kasvattaja Nora Ervasti halusi ottaa pentueen toisen uroksen, Artturin sijoitukseen. Meille hän luovutti Junnun. Nora nimesi pennut rap-artistien mukaan. Junnun nimi onkin papereissa Kisentel's Youngbuck. Pikku terroristi asuu nykyään Haukiputaalla Toni-isukin, Johanna-äipän ja Jesse-isoveljen kanssa.

+

=

Junnun kanssa oli tarkoitus alkaa kiertelemään näyttelyitä, mutta pojan etukäpälistä ei tullut suorat. Etujalat ovat melko lailla ulospäin suuntautuvat. Jalat on tutkittu ja niistä ei onneksi pitäisi olla terveydellistä haittaa. Jalostukseen Junnua ei käytetä etujalkojen vuoksi. Lisäksi Junnun siskolta Kertulta löydettiin legg-perthes, joten Junnukin suurella todennäköisyydellä kantaa tätä ikävää geeniä. Junnu on siis meillä ihan seurakoirana.

Junnu on aika hellyydenkipeä ja läheisriippuvainen. Toisinaan se on luonteeltaan melko varautunut, mutta alkujännityksen jälkeen russelistamme paljastuu leikkisä puoli. Olemme yrittäneet sosiaalistaa Junnua heti alusta asti ja se on selvästi tuottanut tulosta. Yllätyksenä on tullut se, miten tottelevainen russeli voi olla. Junnu on osoittautunut ajan mittaan melko nöyräksi pojaksi. Persous on Junnun suurin pahe. Pikku russelimme kävelee herkkupalan perässä vaikka takamus edellä puuhun. Junnusta tulee parhaat puolet esiin, kun saapuu työpäivän jälkeen kotiin. Pikkuveijari tarraa sormesta tai lahkeesta kiinni lujasti, vetää korvat takaraivoon ja heiluttaa häntää niin, että meinaa lentää nurin.

Vaikka Junnu onkin vielä pieni poika, niin sillä vaikuttaa olevan metsästysviettiä. Mummulassa on täytetty kettu, jolle pitää joka kerta vähän murahtaa. Mäyrääkin (kuollutta) Junnu on käynyt nuuhkimassa. Jäniksen, poron ja hirven liha on suurta herkkua. Olemme käyneet keinoluolilla katsastamassa mitä Junnu sanoo ketulle. Ensimmäinen kerta oli aika pelottava kokemus alle vuoden ikäiselle.