OLIPA KERRAN...

Pääasiassa Oulun korkeudella vaikuttava Lakeuden Samojedistit on siitä mukava yhdistys, että sen touhuissa ei turhia tupeksita. Jos ja kun koolle sattuu samaan aikaan riittävän monta samanhenkistä ihmistä, niin seuraukset ovat selvät - mitään uutta ja mielenkiintoista ei jätetä koiraharrastuksessa kokeilematta, mikäli vaan innokasta talkooväkeä löytyy.

Samoin kävi taannoin, kun hallituksen kokouksessa haaveiltiin valjakkoajosta innostuneiden kesken yhteisestä treenauksesta. Idea kehittyi keskustelun edetessä, ja kun Suomen Valjakkosamojedien tapahtumiin todettiin yleensä olevan LaS:n näkövinkkelistä turhan pitkästi matkaa, sai allekirjoittanut sihteerinä mieluisan tehtävän ryhtyä valmistelemaan lumileiriviikkoa Savukoskelle. Ilman Hannuniemi-Pulskan Ritvan apua tämä hanke ei olisi onnistunut niin vaivattomasti, kuin nyt kävi - kiitokset Ritvalle kumppaneineen kaikesta!

Lumileiri toteutettiin siten, että varattiin yhdeksi maaliskuun viikoksi Savukosken Kuoskusta mökki yhteiseen käyttöön. Lukuunottamatta aikarajoitusta "suurinpiirtein viikko 10" mitään sen erikoisempaa ohjelmarunkoa ei ollut. Leiriläiset tulivat ja menivät oman mielensä ja aikataulujensa puitteissa. Väki vaihtui sattumalta varsin jouhevasti, eikä mökille kertynyt kerralla liian suurta porukkaa siskonpetejä jakamaan.

Lumileiriviikko ei ollut pelkkää rekiretkeilyä, vaikkakin ajolla oli toki päärooli tässä talvisessa näytelmässä. Jokainen sai oman mieltymystensä mukaan lomailla, retkeillä tai tutustua muuten seutuun. Illat vietettiin yleensä mökillä parantaen maailmaa saunan tai takkatulen lämmössä.

Lumileiri alkoi sunnuntaina 4.3.2007, ja ensimmäisenä mökille saapui Kelan perhe Kiimingistä Pörri-sammarinsa kera. Tunnelmia tallentanut Tarja kertoo: "Mökissä oli viileää kun tulimme ja ei muuta kuin kaminaan tulet – ja ovet auki. Meinasi vähän savuttaa aluksi nimittäin, se kamina. Sitten puita sisään liiteristä, avanto jokeen saunavettä varten ja veden kantoon. Tikapuut katolle, jotta saunan piipun päältä saatiin lumet pois, jotta se vetäisi. Saunoimme ja hyvät oli löylyt. Mökissäkin tarkeni jo ilman toppatakkia saunan jälkeen. Mökki on tilava ja siistissä kunnossa." Aika kului hiihdellen ja rentoutuen: "Hiljaista on – ei kuulu mitään, ei edes linnun laulua eikä koirien haukkua. Täällä sielu lepää ja ruumis saa lisää voimia."

6.3. iltasella saapui mökille Tolosen perhe Kempeleestä viiden koiransa (Giisa, Mantra ja Onni sekä Huuve ja Ikkeri) kera. Ilta kului kuuleman mukaan saunoen ja turistessa niitä näitä. Matkapäiväkirja kertoo seuraavana aamuna koirien valjastetun rekien eteen ja Pörrinkin päässeen ensi kertaa kokeilemaan reen vetämistä koiraleidien kanssa. Samalla Kelan Susanna, Joni ja Kalervo kokeilivat ensi kertaa musherina oloa. Iltapäivästä mökille pölähdimmekin sitten me Iisakat (siis allekirjoittanut, eli Anu ja isäni Eino) kolmen sammarimme (Embla, Tuittu ja PP) kera. Kiireetön matkanteko Kiimingistä kesti useamman tunnin - ensin uusi reki kyytiin Hirvaalta, sitten ruokatauko Savukoskella Samperin Savotassa, ja viimein Pulskan vesipisteen kautta mökille. Lähes saman tien, kun tavarat oli saatu purettua mökkiin, pakattiinkin jo koirat uudelleen autoon ja suunnattiin porukalla Ritva Hannuniemi-Pulskan ajoreittien ääreen. Kelan porukka puolestaan starttasi autonsa keulan kohti Sodankylää ja jatkoi matkaansa pohjoisemmas sukuloimaan.

Ritvan luona valjastettiin omat ja lainakoirat rekiretkeä varten. Mukaan liittyi myös, oppaaksemme, Yliräisäsen Paula samojediurostensa kera. Viiden valjakon jono eteni jouhevasti upeissa lumisissa tunturimaisemissa päivänvalon viimeisinä tunteina. Noin 13 kilometrin reissulta kokoonnuttiin vielä kotaan porisemaan ja paistamaan makkaraa. Viimeisenä perille saavuin minä Tehotiimi Tuittu&PP:n kiskomana. Kyseisten valkoturkkien vauhti nimittäin loppui suurin piirtein reissun puolivälin jälkeen. Ihailimme sitten kolmestaan hiljalleen hämärtyviä Itä-Lapin maisemia reitin varrella :)

Torstaina 8.3. Tolosen Ari ja isä-Eino päättivät lähteä valjakoillaan turistiajajien joukon jatkoksi, ja minä palloilin matkassa. Ari pysyi viidellä koirallaan hienosti huskyjenkin vauhdissa, ja sammarit herättivät kuulemma myös positiivista huomiota "turismojen" keskuudessa. Eino puolestaan joutui jättämään reissun kesken kolmen koiransa kanssa, edellisenä iltana kaksin valjakkoreissun kiskoneet Tuittu ja PP yksinkertaisesti tarvitsivat lepopäivän. Ottihan se koville, mutta Eino hautasi samojedikinttaidentekosuunnitelmansa vielä illan mittaan, ja porukalla lähdettiin vastaanottamaan Miikkulaisia (ja sammaripoikiaan Uunoa ja Suloa) Savukosken keskustaan. Samalla reissulla käytiin katsastamassa huskypentuja ja sammareita Aaltosen Reijan luona Korvatunturintiellä. Siinä koirahäkeillä turistessa lyötiin lukkoon myös suunnitelmat Tervolan rekikoirakokeista, joissa lassilaiset sitten pääsiäisen aikaan kisasivatkin peräti neljän valjakon voimin Tolosen Jaanan viedessä kirkkaimman mitalin. Reijan luota tuliaisina jäi mieleen myös ajatus punaruskeasta huskyneidistä, Iltti nimeltään... Mökillä puhuttiin kielillä, pelattiin korttia ja ruodittiin saunan jälkeen koiraharrastusta. Esimerkiksi urosvalinnan vaikeudesta riitti pähkäilemistä niin, että uni tuli vasta reilusti yli puolen yön jälkeen.

Miikkulaisen Manne jäi aamulla 9.3. kotihengettäreksi mökille nuorisoa (Laura ja Elina sekä Henni ja Jonna) kaitsemaan ja uhkapelejä opettamaan, ja me muut suuntasimme taas Ritvan tiluksille. Miikkulaisen Sannalla oli jännä paikka - yhdestä häkistä olisi pysyvästi mukaan liittyvä myös uusi perheenjäsen, nimittäin samojediuros Härmi. Koiria taas häkeistä lainaksi, ja tällä kertaa lumipyryn takia hieman lyhyempää reittiä ajamaan. Kiitokset Maurille uran aukaisemisesta! Allekirjoittanut starttasi uralle ensimmäistä kertaa kolmen koiran valjakolla (niin, niin - ja kiitos Embla, Nuortti ja Jip tasaisesta kyydistä), ja mukavaa oli! Rekeilyn jälkeen taas pysähdys kodalle, lämmintä juotavaa - ja Tervolan kisastrategian hiontaa - ja mökille saunomaan. Meidän osaltamme reissu olikin sitten paketissa - pakkasimme koirat ja tavarat autoon ja suuntasimme kohti kotia, sillä seuraavana aamuna oli allekirjoittaneella ministeri kahvitettavana Kiimingin torilla.

Tarjoillessani Lehtomäelle kahvia ja pullaa sekä viihdyttäessäni kansalaisia vaalien alla 10.3. Miikkulaiset ja Toloset koirineen puolestaan keskittyivät edelleen ainoastaan siihen olennaiseen - kävivät valokuvatodisteidenkin mukaan vielä lauantaina ajelemassa valjakoilla Tenniöjoen jäällä. Siinä lumen narskuessa jalasten alla tuli vaivihkaa myös lumileiriviikko ja -tarina 2007 pakkausta, siivousta ja avainten luovutusta vaille valmiiksi.

Kiitos kaikille hienosta viikosta! Erityiskiitokset Ritvalle perheineen! Mökki on alustavasti varattu myös ensi vuodelle - tapaamisiin!

Terveisin Iisakan Anu

ja sammarit Embla, Tuittu ja PP

sekä talonvahdiksi kotiin jääneet Evvu ja Tava-husky

sekä pääsiäisenä Korvatunturintieltä Tervolan kisoihin ja sieltä viimein kotiin Kiiminkiin matkannut punaruskea huskyneiti, Iltti nimeltään :)

Kuvat © kennel Hangenhelmen. Lisää kuvia; Hangenhelmen sivuilla www.hangenhelmen.net