Omistaja ja marsuköörin historiaa...

Marsujen omistajasta on kyselty paljon viekussa, joten kirjoitanpa pari sanaa itsestänikin :)

Olen siis nimeltäni Emilia (22v.) ja asumme marsujen ja samojedinkoiratyttöjen Taigin ja Noodin kanssa tätä nykyä Oulunsalossa. Rakkain harrastukseni on samojedinkoirat ja kasvatamme niitä äitini kanssa kennelnimellä Assandine`s. Marsut tulevat kuitenkin hyvänä kakkosena! :) Muihin harrastuksiin kuuluu ratsastus ja kotisivujen teko. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi marsua ja neljä samojedinkoiraa (vanhimmat koirani asuvat äidillä). Kun olin pienempi, meillä asustelivat myös kanisiskokset Blanca ja Bianca ja heitä ennen omistimme Honey- kanin.

Marsujen pariin ajauduin kun muutin opiskelujen perässä pois kotoa, enkä voinut vielä ottaa koiraa omaan asuntoon. Jotain seuraa piti kuitenkin saada ja niinpä vanha haave omasta marsusta heräsi uudelleen. Pienempänä kinusin useasti vanhemmilta marsua, kun kaverillakin oli niitä parhaillaan viisi :) Marsua ei kuitenkaan kuulunut... ennen kun siis itse hankin Elvis-pojan kesällä 2002.

Elvis oli luonteeltaan todellinen unelmamarsu, koska se oli hyvin seurallinen. Lattialla vilistellessään Elvis tuli mielellään itse syliinkin. Suru oli sitten suuri, kun se nukkui ikiuneen oltuaan luonani vain muutamia kuukausia. Marsupoika oli siis tullessaan jo sen ikäinen, ettei se vain enää jaksanut.

Tyhjä häkki nökötti olohuoneessa jonkin aikaa, kunnes hain Oulun Lilzoosta kaverikseni Nanon. Nano oli aluksi hyvinkin säikky ja suureksi ihmeekseni se ei osannut käyttää edes juomapulloa. Pienellä opettamisella sekin asia sitten hoitui ja nykyään Nano on rauhallinen lekottelija, joka saa meillä osakseen "vanhimman marsun erikoishuomiota"

Nanon ollessa reilun vuoden ikäinen aloin miettimään josko sekin haluaisi seuraa, kun yleisesti suositellaan aina marsuille kaveria. Lyhyen etsinnän jälkeen meille muuttikin sijoitukseen texel- marsu Nova. Aluksi epäröin vähän miten Novan turkin kanssa pärjätään, mutta texelin turkki kiharoinensa osoittautuikin helppohoitoisemmaksi kuin sheltien turkki!

Parhaita kaveruksia marsuista ei sitten kuitenkaan tullut, koska Nanon kommunikointi muiden marsujen kanssa tuntui olevan aika hukassa, sen oltua pitkään täysin ilman lajitovereita. Samaan häkkiin neitejä ei siis millään saanut tottumaan. Aluksi marsujen juoksuttaminen yhdessä lattialla onnistui hienosti, mutta Nenen tulo sekoitti kuvioita niin, että tappeluita alkoi syntyä lattiallakin ja niin yhteiset lenkkeilyt saivat jäädä..

Nenen liittyminen laumaan tapahtui siis niin, että Novan sijoituspoikueen synnyttyä en halunnutkaan luopua molemmista poikasista. Sheltietyttö Nene jäikin alkuun äitinsä seuraksi suurempaan häkkiin.

Emilia ja koiruudet; Taigi, Chili ja Sandi

Mutta elämä ei taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan ja tällä kertaa Novalle ja Nenelle alkoi tulla todellisia kärhämiä yhteisessä asunnossaan. Toisten turkkejakin alettiin parturoimaan... Käytin koko marsuköörin eläinlääkärin tarkastuksessa varmistamassa, ettei mikään sairaus tms. vaikuttanut marsujen käytökseen. Naarasmarsujenhan pitäisi tulla hyvin toimeen porukassa ja nyt minulla oli jo kolme marsuneitiä, jotka eivät hyväksyneet ketään toisistaan kavereikseen. Marsut saivat kuitenkin puhtaat paperit ja niinpä iso häkki löysi uuden omistajan, ja sekä Nova että Nene muuttivat omiin yksiöihinsä.
Nova kuoli yllättäen vain kahden vuoden ikäisenä 25.8.2005. Ikävä on kova, mutta Nene muistuttaa luonteensa puolesta niin paljon Novaa, että välillä tuntuu kuin Nova ei olisi mihinkään mennytkään...


Marsujen kanssa harrastuksena ollaan kokeiltu näyttelyitä pet-show:n muodossa ja mukavia tuloksiakin on tullut. Näyttelyistä lisää molempien marsujen omilla sivuilla.

Marsuistani voit muutenkin lukea lisää näiltä sivuilta, mutta jos mielenkiintosi samojedinkoiria kohtaan heräsi :), niin surfaapas kennelimme kotisivulle→ Kennel Assandine`s

~Emilia~

Chili, Emilia, Sandi ja Taigi

 

Best viewed with resolution 1024*768