LaS ry 15 vuotta!
Lakeuden Samojedistien perustamiskokouksesta tuli kuluneeksi 15 vuotta tämän vuoden toukokuussa, mutta kesäkiireistä johtuen syntymäpäiviä ei ehditty silloin viettämään. Synttärikahvit päätettiin siirtää syyspäivien yhteyteen syyskuun ensimmäiselle viikonlopulle.
Vaikka tapahtumasta puhuttiinkin syyspäivänä, meillä oli todella kesäinen tunnelma, kuten kutsussakin toivottiin. Pieni joukko samojedisteja kokoontui lauantaina puolen päivän aikaan Kiimingin Ussuriin Rauha Savikon luokse. Ussurista on vuosien varrella tullut perinteinen tapahtumanviettopaikka. LaS:n omat tapahtumat järjestetään useimmiten siellä, valtakunnalliset tapahtumat on sitten järjestetty jossakin muualla hieman isommissa tiloissa.
Tapahtuma aloitettiin täytekakkukahveilla, jonka lomassa jaettiin ilmeisestikin LaS:n historian ensimmäiset 'kunniamaininnat'. Varsinaisia kultaisia tai hopeisia ansiomerkkejä LaS:lla ei ole, mutta hallitus halusi muistaa kahta jäsentä ja heidän antamaa työpanosta meidän kaikkien yhteisen harrastuksen eteen. Kunniamaininnat annettiin Rauha Savikolle ja Eino Iisakalle. Kuten jo aikaisemmin totesin Rauha emännöi suurinta osaa meidän tapahtumista ja on aina ollut valmis toivottamaan isonkin porukan samojedisteja valkoturkkeineen tervetulleeksi luokseen. Eino puolestaan on ollut vuodesta -92 LaS:n hallituksessa ja järjestänyt 'päämoottorina' talvipäiviä sekä yhteisiä vetolenkkejä useampana talvena. Kunniamainintoina annettujen korttien ja kukkien lisäksi paketin kääröistä löytyi tyynyliina ja uusi avaimenperä.
Kahvien jälkeen Eino johdatti porukan kangasmetsän läpi läheisen suolammen rantaan. Koirat nauttivat silminnähden kosteassa maastossa juoksemisesta - samalla kun me kaksijalkaiset toivoimme, että kenkämme pysyisivät kuivina. Lampilenkin jälkeen oli vuorossa perinteiseksi muodostuneet jänispolun rastit. Rastien kysymykset koskevat luonnollisesti aina tavalla taikka toisella samojedeja. Eniten pisteitä rasteilta kerännyt sai yhdistyksen uuden avaimenperän -melkeinhän se muistuttaakin palkintoruusuketta.
Seuraavaksi ohjelmaan oli suunniteltu tapakasvatuskoulutusta, mutta osallistujien vähäisyyden ja nuotion houkutuksen vuoksi tämä ohjelma jätettiin toteuttamatta. Suuntasimme siis makkaranpaistopaikalle ja jokainen sai vuorollaan paistaa makkaroita yhden, kaksi … itse asiassa aika monta, sillä niitä kyllä riitti. Samalla pojat lämmittivät saunan ja kantoivat vedet, jotta me innokkaimmat pääsimme vielä saunomaan aitoon rantasaunaan -kävipä osa uimassakin. Ilta sujui hyvin rattoisasti koirista ja muusta maailmanmenosta rupatellessa -nauru raikasi ja kellokin oli yhtäkkiä hyvin paljon… Osa matkasi vielä illalla kotia Einon ja Paulan jäädessä yöksi Ussuriin.
Suuret kiitokset Rauhalle ja Paulalle emännöinnistä -täytekakku oli todella hyvää ja mansikkakeitto makeaa! Tapaamme jälleen yhteislenkkien tai viimeistään talvipäivien merkeissä.