Nykyisiin väkilukutilastoihin kautta maailman ei voi luottaa. Tähän on monia tervejärkisiä ja loogisia selityksiä. Tässä on vain muutama.



1.) Globaalit arviot kodittomien ihmisten kokonaismäärästä vaihtelevat suuresti riippuen laskennan tekevästä ryhmästä. Esimerkiksi, vuonna 1990 U.S. Census Bureau palkkasi noin 22,000 ihmistä jotka, taskulampuin ja tutkimuskyselylomakkein aseistautuneina, yrittivät paikallistaa kaikki kodittomat henkilöt jotka kykenivät löytämään kello 18:00-4:00 välillä maaliskuun 20-21. Tuona hyvin lyhyenä aikana he raportoivat kaikenkaikkiaan 228,621 kodittomasta ihmisestä. Siinä kaikki. Se oli kaikki mitä he tekivät. 10 tuntia aikaa löytää kaikki kodittomat ihmiset mitkä kykenivät! Toiset arviot ovat 735,000 ja 4 miljoonan välillä!

Huomaa: Tämä oli ensimmäinen kokonaisvaltainen federatiivinen yritys Yhdys-valloissa laskea kodittomien määrä! Tämä oli myös äärimmäisen hutera yritys vuonna 1990 viimein puuttua kodittomien määrän suhteen tuossa maassa. Tätä ei ole kuitenkaan tehty vielä suurimmassa osassa muita maita.

2.) Yhdistyneet Kansakunnat voi ainoastaan arvata globaalin väkiluvun heille epäluotettavista lähteistä annettuja tilastoja käyttämällä. He, puolestaan, arvioivat tällä planeetalla olevien ihmisten kokonaismäärän. On monia muita niin sanottuja väestönlaskentaryhmiä (esim. World Watchers jne.) ja tilastotieteilijöitä jotka yrittävät tehdä saman. Jotkut heidän arvioistaan ovat lähempänä totuutta kuin Yhdistyneillä Kansakunnilla, ja toiset ovat yksinomaan naurettavia olettamuksia.

3.) Miljoonia Maan etäisimmissä kolkissa asuvia alkuasukkaita ei ole koskaan otettu/ei oteta huomioon. Muut ihmiset näkevät harvoin näitä vaitonaisia ryhmiä, ja heidän olemassaolonsa on usein kiisteltyä kunnes joku mitätön tutkimusmatkailija viimein törmää yhteen heistä. Nämä hajanaiset alkuasukasheimot elävät yleensä luonnonlakien mukaan eivätkä tahdo olla missään tekemisissä teknologisten rotujen kanssa. He todellakin tekevät parhaansa kätkeytyäkseen meiltä. 

4.) Ihmiskunta on aina aliarvioinut monia asioita tutkiessaan tilastoja. Aina on ollut näin. AIDS on viimeaikaisin esimerkki. Me yritämme parhaamme mukaan arvioida kodittomien määrän ja AIDS-tapausten määrän maailmanlaajuisesti, ja aina – poikkeuksetta – peliin astuvat väistämättä mukaan uudet tilastot jotka korjaavat meitä. Luuletko rehellisesti, että väkiluvun suhteen asiat olisivat yhtään toisin? Tällä planeetalla olevien ihmisten kokonaismäärään täytyy kiinnittää yhtälailla huomiota ja tarkkaavaisuutta.

5.) Sadoista hajaantuneista valtioista halki maailman, monet eivät ole koskaan antaneet todellisia väkilukutilastojaan Yhdistyneille Kansakunnille! Monia ihmisiä ei ole milloinkaan laskettu, ainoastaan arvioitu. Samoin kuin AIDS:iin sairastuneiden ihmisten suhteen, globaalin väkiluvun ei ole milloinkaan ”arvioitu” olevan niin suuri kuin mitä se todella on. Pelko on se tekijä, jonka hallitukset tahtovat pitää hallinnassaan, mutta aina poikkeuksetta tiedemies tulee pian mukaan kuvioihin ja sanoo, ”Meillä on suurempi ongelma kuin odotimme.”

Lopputulos:

Emme voi luottaa mihinkään niin sanottuun laskijaan, joka yrittää ”arvioida” todellista kysymyksessä olevaa tilastotietoa. Todellakin jopa urheilutapahtumissa, joissa lasketaan lippuja, on olemassa aina virhemarginaali koskien todellista yleisömäärää (esim. sisään hiipivien ihmisten, tietokoneongelmien, inhimillisten virheiden jne, vuoksi). Jos olemme tekemisissä äärimmäisen suurten lukujen kanssa, kuten globaali väkiluku, sitten meillä tulee ilmeisestikin olemaan suurempi virhemarginaali. 500 miljoonaa (karkeasti 1/10!) ihmistä lisättynä hyvin epävarmaan, epäluotettavaan 6 miljardiin, ei olekaan loppujen lopuksi niin kaukaa haettua. Päinvastoin, se merkitsee vain että jätimme muutaman huomiotta…

Andrew C. Cossette U.S.A.