Koko
Konkkaronkan kevät-päivä…
Oli 16.4 ja aamu aikainen. Kun on kevät, niin aurinkokin oli aloittanut työt aikaisin. Ei se vielä lämmittänyt, mutta antoi se meille energiaa. Ennen AAMU seitsemää on pakkautunut Irmelin Very.Import.Portugalies-bussi täyteen näyttelyyn menijöitä. Oli yksi isäntä ja kolme emäntää, niin koirissa kuin ihmisissäkin + vielä kolme nuorta miestä taustakuorossa. Eli linja-autossa oli tunnelmaa…
No ensimmäinen pysähdys oli Iissä, käytiin varikolla hakee vähän lisää menovettä ja ”raaputus-arpa”… Matkanjohtaja siinä kyseli, ett haluaako joku sijoittaa varmaan voittoon. Ja äkkiä oli kaikki osingoilla, siinä arpa kiersi omistajalta toiselle….ja kuinka ollakkaan, voittohan sieltä napsahti, kokonaista 50euroa. IIK, miten sijoitetaan, ostetaanko koko rahalla lisää arpoja(ahneellahan on kuuluisa se loppu…), vai pistetäänkö ne tylsästi matkakuluihin….Ja pitäisikö meillä nyt lotatakkin, kun ollaan nyt päästy voittoputkeen, suomalainenhan voittaa aina! Asia jäi hautumaan ja Elli tallensi arvan ja vastasi siitä hengellään.
Matka meni sutjakkaasti, Aada kartanlukijana ja Kilu oli jälleen kerran hovikuskina. Naisväki nautti keväästä (=akat kälätti suut vaahdossa). Konkkaronkan Gramma Liikaa eli Masi, siis se meidän ainoa herrasmies-dogi, pötkötti lepposasti häkissään, siis oli mies tai koira, samanlaisia sohvaperunoita molemmat ;) Alussa Masi kyllä kyseli ladyiltään olisivatko halunneet jakaa nämä ruhtinaalliset tilat hänen kanssaan. Mutta eihän nämä tajunneet hyvän päälle mitään, siis naisissa ja koirissa ei ole yhtäläisyyksiä J Tellukin vaan kyhnytti emäntänsä kainalossa, taitaa nuo pojat vielä ujostuttaa. Taustakuoro TupuLupuHupu olivat hyvällä tuulella, Vili (melkein 3-vee) opetti Henriä (melkein 12-vee) tekemään palapelejä. Ja Mikko höpötti koirille omiaan. Liekkö alkanut Aliallakin suuta kuivaan, kun korkkasi lattialla olleen limsapullon, ihan kivasti sitä nestettä siitä pullosta oli neidin peitolle pulpunnut. Eikä ollut kuulemma ensimmäistä kertaa pullon suulla, ciideriä on tämä teini-prinsessa ehtinyt maistaa ja maha oli kipeeksi tullut… Eli mitä tästä opimme, tuskin yhtään mitään!
Saavuimme näyttely-paikalle vähän ennen H-hetkeä ja sutjakkaasti hoideltiin koirien karvat ojennukseen. Meidän vuoro tuli niin äkkiä, ettei siinä ehitty edes suurempia paniikkikohtauksiakaan saada…onneksi. Kehässä kaikki käy aina niin äkkiä, vähän niinku viraston jonossa, venaat viikon vuoroasi ja kun pääset itse tiskille, niin nanosekunnissa kaikki on ohi. No ei onneksi ihan niin nopeesti menty etteikö voittajakin löytynyt. Sehän oli Konkkaronkan Kehän Kaunein eli Alia!!! Vautsi Vau, eka Serti ja Rop. Nyt oli Alian vuoro olla päivän kuningatar ja se Kehän Kaunein. Alia+Sirkka, vielä kerran ONNEA, tämä oli työvoitto!!!
Nooh, jäimme ”Serti-kahville” ja odottelemaan seuraavaa koetusta. Mikko suoraan pystymetsästä Junior-handler kisoihin parinaan Konkkaronkan Ittiään Täynnä. Jännitys oli kova sivusta seuraajilla ja kilpailun lähestyessä myös Mikolla, mikä on aika harvinainen näky tässä viilipytyssä ja liekkö vähän Aadaakin jänskättänyt, kun katteli meitä kehästä, ett muistetaanko hengittää ollenkaan. No hengissä selvittiin kaikki ja viides sija tuli. Eka pokaali on mukava ja arvokas muisto!
No niin, sitten kaikki kiltit lapsoset ja ei aina niin kiltit aikuiset lyllersimme autoon ja lähdettiin moikkaan Joulupukkia, nii-in sitä ittiään! Vili meinasi, ettei mee Pukin syliin, ehdotteli siinä parille emännälle, että ne menisi hänen puolesta. Eipä ollut emännillä sisua siihen, liekkö risuja peljänneet… No menihän se Vili syliin ja vielä mielellään. Ja Pukki sai vielä kunnian ottaa meidän portugalilaiset ystävämmekin kuvaan. Pukki kyseli Vilin puuhailuja ja ennen eroamista hän kertoi kuulleen, että Viltsu oli joku ilta ”vähä” kiljunut… KÄÄK- miten se voi tietää, Vili oli ”vähän järkyttynyt” ja hätäpäissään lupasi parantaa tapansa, ettei tarvi miettiä, mitä se Pukki jouluna tuo…
Kun olimme lähdössä Pukin luota, niin siinä oli ulkomaan eläviä menossa Pukin tykö ja halusi tämä rouva Aliankin samaan kuvaan, eli kyllä Alia oli nyt Päivänsäde ja Filmaattinen!!!
Ryhmäkehässä Alia meni taas mallikkaasti, mutta antoi fiksuna pimuna muidenkin voittaa. Ettei kellään tule paha mieli.
Elikkäs päivän viralliset ohjelmat oli ohi ja matkasimme syömään Harry Potterin pihvejä , Velhon ranskalaisia ja Fantasia-pizzaa, mmm, satumaisen hyvää oli… Joteski oudostutti pizzeriaa ympäri kylää hakiessa, että miten voi olla pizzeriat niin metsästämisessä. Kun Oulussa on hakemisessa kadun pätkä, missä näitä ruokapaikkoja ei olisi…
Nokka kohti kotimaata alkoi ja liekkö se Joulupukki jotain taikasormea napsauttanut, kun koko konkkaronkka oli hyvällä ja puheliaalla tuulella, vaikka päivä oli ollut pitkä. Hyvin jaksoi
nuoriso-ketjukin vielä vitsejä kertoa, nauraminen vaan tuotti vähän täydellä mahalla tuskaa.
Kemissä pidimme kahvitauon. Ja vaikka ei oltu vielä päätetty sijoituskohdettakaan, Irmeli lähti lunastamaan meidän jättipottia, siis sitä voittoa, ei Tellua putkasta(Konkkaronkan JättiPotti). No se ketku virallinen tarkastaja raaputti sieltä esiin jotain sellasta, mikä meillä muka oli jäänyt huomaamatta. Voitettiin me silti! Ja kaikilla voittorahoilla ostettiin arpoja… tai siis yhdenhän niillä sai! Eikä me siitä voitettu, mutta sponssattiinpa kulttuuria tai urheilua tai ihan sama, matka oli onnistunut ja virkistävä. Eli suomalainen voittaa aina!!!
Matka kesti 15 tuntia, mutta tuntui siltä kuin oltais nuorruttu tämän pimeän talven jälkeen ainakin 15 vuotta, ehkä se nyt ei ihan päällepäin näy, mutta tuntee sen sydämmessä J
…Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Aada ja Mikko
Koko Konkkaronkka ja Joulupukki
Anneli ja Tellu