4.7.2006

PORTUGALINVESIKOIRAT METSÄSTÄJÄ-MUSTI JA APUPOIKA-PIKI

Juttu Spanieli-lehdessä nro 3/05 

Olen Arto Havana Oulusta. Metsästämisen aloitin jo 60-luvulla nöösipoikana isän jalanjäljillä Hailuodon rannoilla. Hailuodossa käyn yhä jahdissa, mutta isäni suomenpystykorvien sijasta jaloissani pyörii kaksi portugalinvesikoiraa: Musti 7,5 v ja Mustin poika Piki 1,5 v.

Perhekoiran virkaa tekevä metsästyskaveri

Asetuttuani asumaan perheeni kanssa takaisin Ouluun paritaloon rupesimme haeskelemaan koiraa perheeseemme, johon kuuluvat vaimoni Erja sekä lapset Jukka ja Emmi. Yhtenä kriteerinä oli jahtikoira, mutta tärkeintä oli kuitenkin hankkia perhekoira. Niinpä kaikkien mutkien ja sattumien jälkeen liittyi perheemme jäseneksi yleensä vähemmän metsästyskoiraksi mielletty portugalinvesikoira, joka sai pitkällisen pohdinnan jälkeen nimekseen yksinkertaisesti Musti. Ihastuimme rodun ulkonäköön sekä luonteeseen, ja iloksemme Mustista kehittyi myös taidokas ja sinnikäs jahtiapulainen.

Pilli- ja noutoharjoituksia

Mustin kouluttaminen pillille aloitettiin heti kotiin tultua ruokakupin avulla ja samoin opetettiin Piki. Pillille oppiminen oli molempien kohdalla tosi helppoa. Myöhemmin opetettiin luoksetulon lisäksi pillillä istuminen ja kolmantena pitkä pillivihellys huomiokäskynä.

Molempien koirien kanssa olen käynyt peruskoulutuksen Oulun Seudun Noutajakoirayhdistyksen taipparikursseilla. Mustin kanssa kävin viikonloppukurssin lisäksi kevätkesällä n. 10 kertaa noutoharjoituksissa maastossa, mutta Pikin kanssa niitä ei ole kertynyt ihan yhtä paljon. Yhdistys on mieluusti ottanut spanieleitakin kursseilleen, jotka olen kokenut erittäin hyödyllisiksi ja ammattitaidolla ohjatuiksi. Paikallinen spanieliyhdistys ei ole vastaavia kursseja tarjonnut meidän koiriemme aikana.

Kurssien käyminen varsinkin ensimmäisen koiran kanssa on paljolti myös ohjaajan kouluttamista, sillä omilla konsteilla syttöjen eli sytykkeiden kanssa ei pitkälle pötkitä. Toisen koiran kouluttaminen onkin ollut helpompaa kuin ensimmäisen. Noutamisen opettaminen on sujunut paremmin, ja Piki-poika palauttaakin damin halukkaammin kuin Musti. Varsinaisina noutoharjoituksina on tehty daminnoutoa sekä metsässä että vedestä.

Ikä tuo malttia metsästyskoiralle

Musti suoritti spanielien taipumuskokeen hyvin arvioin n.1,5 vuoden ikäisenä. Pikin taippari menee ensi kesään.Taitavaksi metsästyskoiraksi kasvaminen Mustin kohdalla tapahtui pikkuhiljaa, ja n. 3 - 4 -vuotiaana olin tosi tyytyväinen Mustin työskentelyyn. Ensimmäisenä jahtiviikonloppunaan tänä syksynä Piki touhusi yhtä innokkaasti kuin isä-Mustikin nuorena poikana, ja ehkä sillekin alkoi vähän valjeta, mitä siellä rannalla oikein puuhataan. Mustia ei tarvitse motivoida metsästykseen, vaan se oli nuorena jopa liiankin kuuma. Iän myötä liika kiihko on vähentynyt ja Musti malttaa jopa levätä mökillä metsästysreissujen välillä.

Hakua, ylösajoa ja noutoa Hailuodon rannoilla

Spanielimainen hakukuvio on Mustilla jo luonnostaan, mutta meille on muodostunut Hailuodon rannoille sopiva oma hakutyyli. Välillä Musti tekee oman hakukuvion mukaan töitä, mutta toisinaan leveämmillä rantakaistaleilla ohjaan Mustin kulkua pillillä ja käsimerkein. Ikä on tuonut Mustille myös kuntoa, oma-aloitteisuutta ja sinnikkyyttä jahtiin. Passissaolo ei ole Mustin heiniä, mutta ylösajossa rantaryteikössä ja haavakkojen noudossa Musti on näyttänyt kykynsä. Monesti käymme päiväsaikaan samoilemassa Hailuodon suosituilla jahtirannoilla ja Musti etsii muiden ampumia edellisillan haavakoita. Ilman koiraa olisi reppu ollut jahtireissujen jälkeen paljon tyhjempi.

Hailuodossa on ollut viime vuosina huonosti metsäriistaa, joten sen pyynti on jäänyt vähemmälle. Musti on kyllä kiinnostunut etenkin teeristä ja jokunen jäniskin on saatu reppuun yhteisillä reissuilla.

Metsästän yleensä yksin ja joskus isäpappani kanssa. Päiväsaikaan on rannalla mukana omissa kahluusaappaissaan pyssytön vaimoni. Metsästyksen seuraaminen on tuonut mielenkiintoisen lisän yhteisille syysretkillemme Hailuodon kauniilla tuulisilla rannoilla.  

Pilkettä silmäkulmassa myös vanhoilla päivillä

Rannoilla ramppaaminen on raskasta ja kuluttavaa, siksi metsästyskoiran tulee olla rakenteeltaan terve. Silmänpilke ei saa myöskään samentua sairauksien runtelemana juuri parhaassa jahti-iässä; tästä siirtäisin vastuun kasvattajille.

Monipuolisia harrastuskoiria

Yhtenä tärkeänä peruskoulutuksena on molempien kohdalla ollut arkitoko, jonka on hoitanut vaimoni. Jahtikoiran tulee olla perustottelevainen, jotta homma toimii ohjaajan ehdoilla. Tosimielessä tokoilu aloitettiin Mustin kanssa vasta viime syksynä ja kisaaminen keväällä. Kohokohtana oli kesäkuussa TOKO:n joukkuehopea OKK:n joukkueessa.

Mustilla on ollut koko ajan agility pääharrastusmuotona ja viime kesänä Musti osallistui agilityn SM-yksilökisoihin. Pikikin on aloittanut agilityn vaimoni ohjauksessa. Olemme kokeneet agilityn hyvänä liikuntamuotona myös metsästystä ajatellen ja lajit tukevat toinen toistaan.

Molemmat koirat ovat näyttelykoiria hyvällä menestyksellä. Mejää olen myös kokeillut Mustin kanssa möllikursseilla, mutta laji on jäänyt ajan puutteen vuoksi. Vesipelastus olisi Mustille luontainen laji ja olemmekin käyneet sen kanssa peruskurssin. Musti oppi lajin liikkeet melkeinpä heti ensikoettamalla, koska daminnouto on hallinnassa. Vene vedettiin rantaan dami suussa ja samoin hukkuva tuli maihin dami kädessä kuin huomaamatta. Ajanpuute on ollut tämänkin lajin kanssa ongelmana.  

Pojasta polvi paranee?

Musti on osoittanut taidoillaan, että etelän pojastakin on jahtihommiin. Kalastajan apulaisesta on meillä tullut jahtimiehen apulainen. Siitä, että onko portugalinvesikoirasta yleensä metsästyskoiraksi, voimme sanoa muutaman vuoden jälkeen enemmän, kunhan Mustin jälkeläinen Piki kasvaa miehen mittoihin.

Tarinan kirjoitti Erja Hepo-aho-Havana Arto Havanan juttujen pohjalta

Kuvat: Studio EppuAppu

Kuvissa portugalinvesikoirat:

Musti, KANS, FIN, N & S MVA Konkkaronkan Entten Tentten

Piki, JV-04 Konkkaronkan Kaikista Mustin