18.3.2005
Konkkaronkan
Lilliputilla eli tuttavallisemmin Oililla (4 kk), on useita nimiä, kuten
Oilukka, Oilander, Oilili ja Öljy. Koiran omistajalla on mukavia oikeuksia,
omistaja nimittäin saa ja sen tuleekin erilaisissa käytäväkeskusteluissa
kehua omaa koiraansa. Myös erilaiset koiran aikaansaamat kolttoset ovat kehuja,
sillä nehän kertovat koiran kekseliäisyydestä. Oikeastaan voi sanoa, että
koira on hauska, kunhan se ei vaan ole aggressiivinen eikä räksytä, vaikka
sitten olisi lajikehityksessä haukkujaksi erikoistunut koirarotu. Tässä
kirjoituksessa kehutaan koiraa – ei siis meitä koiran kanssa arkea jakavia
ihmisiä. Ei ole meidän ihmisten etevyyttä se, että koira edustaa hyvin
(ihmistä miellyttävällä tavalla) lajiaan, se on koiran etevyyttä.
Oili ei
tietenkään räksytä, vaan se opettelee puhumaan. Sen ensimmäinen sana
"joo" irtosi ensimmäisen kerran näin: siivotessani Oili halusi
pyyhkiä pölyjä minun siivousliinallani. Kysyin siltä, josko se haluaisi oman
liinansa, jolloin sen suusta pääsi pikkutytön äänellä "joo".
Oili on joojotellut muutamia kertoja, mutta hämärää on, tarkoittaako
se oikeasti jees vai nou. Oili on kerran huudahtanut myös, että "apuva"
(siltä se kuulosti meidän korvissamme). Ei sillä paniikkia ollut, matki vaan
television uusinnoista Peteliuksen roolihahmoa.
Näin nuorena
ei onneksi tarvitse vielä päättää ammatinvalinnasta, mutta apuvasta tulee
eittämättä mieleen näyttelijän työ. Myös "insinörtin" hommat näyttävät
kiinnostavan, sillä Oili tykkää läimäytellä kaksin tassuin tietokoneen näppistä,
etenkin sitä DEL-nappia. Se on varsin professionaalisen näköinen seistessään
takajaloillaan, etutassut näppiksellä ja katse kohdennettuna näyttöön. Voi
sanoa, että tietokone kiinnostaa Oilia, mutta keskuspölynimurin letkuun se on
synnyttänyt intohimoisen suhteen. Tärkeää on se, ettei letkussa ole
suulaketta, vaan pelkästään imurin imevä kita. Siitä on pakko ottaa kiinni
ja päästää kieli lerpattamaan imurin putkeen. Sen kun vielä onnistuisi itse
irrottamaan...
Myös autoilu on Oilin intresseissä. Kun ollaan menossa autoon, se mutkittelee koko kehollaan ja häntä nauraa iloisesti. Kotihommissa Oili auttaa aina, mm. tyhjentää pyykkikonetta ja kantaa likaisia vaatteita pyykkiin (tai jonnekin muualle). Parhaimmillaan se on kuitenkin kahdessa tehtävässä. Ensimmäinen on herättää yläkerrassa nukkuvat lapset aamuisin. Se onkin ainoa asia, jonka takia Oililla on lupa mennä yläkertaan – ja sen se tietää. Toinen on hakea postilaatikosta uutta lukemista, joten lehti suuhun vaan ja menoksi. Joskus pissahätä yllättää matkalla, mutta siitäkin huolimatta lehti pysyy suussa ja tulee sisälle saakka. Kesällä Oilin odotetaan oppivan komentosana "lohi" ja se tietysti viittaa vesikoiran tehtäviin. Me sitten odottelemme kotona soppatarpeitten kanssa, kun Oili on sitä lohta pyytämässä.
Kuva © Einari Hyvönen
Kuva © Pirkko Hyvönen
Kuva © Pirkko Hyvönen