Ully of the Queen Ute, Olli
25.3.1996 – 23.6.2007
Joitain asioita pitää ihmiselle myydä ja markkinoida, Ollia ei tarvinnut.
Hän oli n. viiden kuukauden ikäinen nuorukainen saapuessaan kotiinsa Suomeen syntymäpaikastaan Belgiasta.
Varmaankin Ollia ihmetytti uusi tilanne enemmän kuin meitä muita perheen jäseniä. Olli oli herkkä sielu ja ajan mittaan meille syntyi sellainen käsitys,
että häntä oli jotenkin peloteltu varhaislapsuudessa. Olli hyväksyi välittömästi perheen muut jäsenet, emännän ja ”sisarukset” Annan ja Laurin,
mutta talon isäntä oli hiukan pelottava. Meni nimittäin useita kuukausia niin, että Olli havahtui aina isännän noustessa vaikkapa TV:n äärestä jääkaapille.
Oli paras luikkia karkuun toiseen huoneeseen. Luottamuksen syntyminen vie aikansa, mutta kun sen saavutti, tuloksena oli erittäin syvä ystävyys ja luottamus.
Meistä tuli ehdottomasti parhaat kaverit keskenämme.
Suomalaisen omiin oloihin vetäytymisen ja pidättäytyvyyden murtamiseksi on olemassa kaksi erinomaista keinoa.
Toinen on erikoisen suuren ja kummallisen ja lisäksi pyörillä vedeettävän painepesurin kimppahankkiminen.
Kun kuljettaa tuollaista laitetta pitkin oman asuinalueen katuja paikasta toiseen, ylittyy kiinnostuksen kynnys ja naapurin ”ukot” aivan varmasti kysyvät,
että mitä sinä siinä kuljettelet. Syntyy mukava keskustelu painepesureista ja niiden ominaisuuksita ja sitä myötä keskustelu lainehtii jo vaikka mihin aiheeseen.
Toinen erinomainen sosiaalisuuden lisäämisen tapa on hankkia koira. Tähän ei kuitenkaan sovellu tavallinen pystykorva tai edes minkään sorttinen noutaja,
kaikkihan sellaisen tunnistaa. Mutta kun kulkee komean rastakarvaisen ja leijonaleikatun portugalinvesikoiran kanssa, niin vastaantulijat taatusti kysyvät,
että mikä se on. Joskus ihmiset tietämättömyydessään sanoivat Ollin nähdessään, että katso villakoira.
Silloin vähän veri kuohahti ja oli aivan pakko sivistää moista moukkaa siitä, että meidän koira ei ole mikään villakoira.
Se on portugalinvesikoira, josta villakoirat polveutuvat.
Olli oli oman perheen keskipiste, meille kaikille tosi tärkeä, senkin jälkeen kun perheen lapset aikuistuivat ja lensivät maailmalle. Hän ei ollut erityisen kiinnostunut muista ihmisistä. Kävi tervehtimässä, jos huvitti, mutta sitten vetäytyi omiin oloihinsa, eikä houkuttelemallakaan tullut vieraan tykö. Tästä oli vain harvoja poikkeuksia. Voimakkain yhteys oli perheen isännän ystävään Ilkkaan, joka on oikea koiraihminen ja osasi omilla koirankäsittelytaidoillaan, ilman Ollin omana perheen myötävaikutusta, luoda Olliin henkilökohtaisen suhteen. Lisäksi Olli suhtautui tietysti sekä emännän että isännän isään varsin myönteisesti. Älysi tietysti, että ovat lähisukulaisia.
Olli oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä ihmistuntija ja todella älykäs. Jotenkin hän vaistosi perheen jäsenten mielialat ja osasi lohduttaa, kun oltiin allapäin tai surun kohdatessa itkettiin. Olli oli myös erittäin herkkätunteinen, eikä kestänyt äänen korottamista. Hiukankin kovaäänisempi mielipiteidenvaihto perheen jäsenten kesken johti siihen, että Olli hipsutteli johonkin peränurkkaan tai toiseen huoneeseen. Hänelle ei myöskään itselleen voinut huutaa tai ärhennellä – ei tosin juuri ollut tarvetta, sillä Olli kyllä ymmärsi asioita ja ihmisten puhetta tosi hyvin.
Meidän perheen elämään on aina kuulunut runsas ja eri vuodenaikoihin sijoittuva matkustelu eri puolilla Suomea akselilla Muonion Pallastunturi, Pudasjärven Iso-Syöte ja Varsinais-Suomen Turku ja Parainen. Jollain käsittämättömällä tavalla Olli tunnisti tosi hyvin näitä paikkoja. Selkein esimerkki on Turku, johon ajamme joka kesä. Matka kestää 7 – 8 tuntia ja monet taukopaikat tulivat tutuiksi. Mutta kun saavuimme Turkuun ja jossain Raunistulan vaiheilla näkyviin tuli Turun tuomiokirkon torni, Olli nousi takapenkille ja aloitti hillityn ääntely. Hän tiesi tasan tarkkaan, missä oltiin.
Meidän perheen tiukka periaate oli, että koira ei saa tulla ihmisten sänkyyn nukkumaan, eikä vallata sohvaa. Hän kuitenkin itse päätti, että juuri nuo paikat ovat mitä mieluisimpia koiralle, joten periaate mureni ennen aikojaan. Eihän noin hienoa henkilöä todellakaan voinut loukata ajamalla hänet pois, sillä Olli oli perheenjäsen ja hyvässä perheessä kaikilla on tasavertaiset oikeudet.
Risto Vuoria