This is my
life
Oon kuulemma aika vilkas ja omapäinenkin, en kyllä itse ihan allekirjoita noita. Omasta mielestä oon tosi ahkera, oma-aloitteinen ja kiltti. Lapsesta asti oon ollut kiinnostunut kotitöistä, kun emäntä lähti töihin, rupesin ihan oma-aloitteisesti hommiin. Oon esimerkiksi aloittanut eteiseen tapetin vaihto projektin, revin entiset tapetit alaosista pois. Puoli vuotta siinä meni, sitten emäntä uusi seinät. Viikon ne uudet ehti olla, kun mielestäni oli taas vaihdon paikka ja aloitin yhest nurkasta repimisen, niin taas sain haukut ja kuulemma oli hengen lähtökin lähellä… Nooh, ei väkisin. Oon kokeillu suutarinkin hommia, sitä kun on ”kävelevä työkalupakki”, työkaluja suu täynnä, mutta tuo ihmisolento on niin kateellinen meikän taidoista, että se vie kaikki pois, kun projektit on vasta purku vaiheessa, eikä tämä kateus jää vain suutarin taitoihin, vaan kaikkeen. Minkä sille voin, että meikä vaan on niin ahkera ja aikaansaava…
Mä harrastan myös lenkkeilyä. Eniten käyn lenkillä yhen Aadan kanssa, se on kuulkaa jätkät päivän paras hetki, kun nään ikkunasta, että Aadan auto kääntyy portista. Sitten me lähtään merelle tai metsään. Me mennään autolla sinne pääkallopaikalle ja Aada monesti laulaa sopraano äänellään matkat yhtä biisiä, minkä kuulemma on oppinu Väiski-isältään ” Hei mä syntynyt oon vauhti kallossa, hei, hei, hei ja bensaa suonissa…”, sitten taas astuu ihmisen kateus kehiin ja ne käskee Aadan lopettaa, opettelisivat sanat ja ulvois mukana, eikä aina mäkättäis.
On meitä joskus isompikin lössi esim. Väiski, Alia, Leevi, Muska, Likka, Otto, Aatu, Luna, Iiris, Ile, Bertta, Miisa, Eikka, Rauha-sisko ja Maya-mamma +Mökö miehineen ym lenkillä, silloin juostaan niin ettei tassut ehdi maassa käymään.
Meitä Portugalilaisia on tänne Perämeren perukoille asettunut melkoinen määrä. Me tosiaan nähdään ja puuhastellaan paljon yhdessä. Mun kasvattaja Irmeli pitää pari kertaa vuodessa toko-kursseja (me viedään elättäjät sinne ja ne teettää meillä kaikki hommat, tyypillistä kaksjalkasilta).
Sitten on Erja opettanut vuosia keväästä syksyyn agilityä, ne ahkerimmat kävijät on kauheen hyviä! Me emännän kanssa ihaillaan niitä kateudesta vihreenä, niillä on oma joukkuekkin: Perämeren Tyrskyt, siihen kuuluu Aada+Sanna, Ringo+Irmeli, Musti+Erja, Hilppa+Oona, joka sai kunniakirjan viime vuodelta, kun oli niin ahkera! Ja sitten siihen kuuluu myös meidän lauman johtaja Hiski+Eeva. Kerran olin kattomassa niiden kilpailua, voi kauhia, että oli mukavaa ja JÄNNÄÄ!!! Se Hiski vaan kuulemma vähän ihastu meikäläiseen, ett meikä katso parhaaksi lähtä autoon kauneus-unille, se on niin raskasta olla kaunis ja haluttava…
Sitten ois sitä näyttely-koulutustakin, sitä vetää Mervi ja Sanna, siel ois muitakin kun meikäläisiä, en oo viel siel käyny. Meill päsee emännän kanssa aina syvä huokaus, kun näyttelyistä puhutaan. Ei oo oikeen mun leipälaji, voi kun testaisivat kaivamis-taitoja siellä, niin kyllä lähtis.
Sitten meillä on joka vuosi”kesä-päivä”, silloin kuulemma aina paistaa aurinko vaikka olisi koko kesän satanut, niin kuin viime kesänäkin. Siellä on kaikki kynnelle kykenevät, viime kerralla oli Takku-velikin Jyväskylästä ja sitten oli yks Maisa Hesasta ja Jekku Lappenrannasta asti, eli se on semmonen happening, että sitä ei kannata väliin jättää. Siellä sitä vasta haaskaa onkin, siel on ohjelmaa iltaan asti, me kilpaillaan, syödään, käydään uimassa ja haukutaan naapurin lehmät, kun ne tulee siiheen töllää, niin kuin ei ois ennen rotukoiria nähneet. Illalla nuo emännät/isännät sitten siellä laulaa karaokea niin, että tanner tömisee ja linnut tippuu puista. Taidan ens kesänä sanoa Aadalle ja Väiskille,että ulvoisivat vaikka Itkuvirsi-kirjan kannesta kanteen, siinä sitä hermo lepäisi! Ja on niitä pikku-joulujakin aikusille ja lapsille, vaan meikä unohtu sillon matkasta.
Että näin, tämä tarina on tosi ja kirjoitettu siksi, koska Immu sano, ettei se laita mun kuvia nettiin, jos en pistä ajatuksiani paperille, no saamasi pitää. Tekstille ihan sama, kunhan muistat ne mun kuvat!! Kohta on taas kevät ja pääsee kaivamis-hommiin, se taito on kuulemma meikäläiselle tullut äidin maidon mukana, Kiitos Maya ja Pessi kun teitte mut ja 7muuta mörköä!
Nuuskitaan kun nähellään terveisin Tepa!
