KULKEVA KIRJOITTAMINEN

Lyhennelmä teoksessa Elämä tarinaksi (KVS 2003) ilmestyneestä
artikkelistani. Ensimmäisellä kirjoittajavaelluksella mukana ollut Sisko
Suvilehto-Pyykölä on kurssilaisena kuvannut kokemusta
Elämäntarina-lehdessä 3/2003.

Kulkevan kirjoittamisen kurssi eli kirjoittajavaellus kuuluu
Päätalo-instituutin kolmivuotisen kirjoittajakoulutuksen ohjelmaan joka
kesä. Kirjoittaminen ei tapahdu niin, että se menisi päästä
sormiin. Kirjoittaminen on yhteydessä ruumiinliikkeeseen. Vasta kun
kirjoitus syntyessään läpäisee koko kehon, on kirjoittaja täysin läsnä
tekstissä. Tekstin ruumiillisuutta voi maanitella esiin konkreettisesti
liikkumalla.

Kesällä 2003 kokeilimme Päätalo-instituutin ryhmän kanssa
kirjoittajavaellusta Taivalkoskella. Tukikohtana oli vanha savottakämppä,
josta lähdimme kahdeksan kilometrin päivävaellukselle
metsämaastoon. Tarkoituksena oli terävöittää aisteja ja testata, miten
luonnossa kulkeminen vaikuttaa tekstin rytmiin. Joillekin kirjoittajista
maastossa mallin mukaan?tehdyt havaintoharjoitukset antoivat enemmän,
toisia taas vaihtelevassa maastossa kulkeminen auttoi löytämään erilaisia
rytmejä. Vaellus tahdittui kulkemisen ja kirjoittamistaukojen mukaan.

Kulkevaa kirjoittamista voi harjoittaa myös kaupungin
kaduilla. Kävellessä saa oivalluksia ja siinä on hyvä kehitellä
ideoita. On eduksi etsiä ennen kokemattomia paikkoja, sillä aistit
herkistyvät oudossa ympäristössä.

Vaeltaessaan kirjoittaja on kuvataiteilija. Hän poimii kohteen, tekee
siitä pikapiirroksen ja saa yksityiskohdat ja mallin luonteen tuoreeltaan
talteen. Muokkaus ja viimeistely hoidetaan myöhemmin.

Kirjoittaja on myös tanssija, hän etsii poljentoa. Millainen rytmi tukee
sen ja sen tekstikohdan sisältöä parhaiten? Onko kyseessä nopea
toiminnallinen kohtaus vai hidas maalauksellinen kuvailu?

Kirjoittaja on muusikko, joka tavoittelee tempoa. Vaatiiko tekstikohta
hitautta, raskautta, juhlallisuutta, leikillisyyttä, keveää käyntiä,
kiihkeyttä? Kirjoitus elää suvannon ja kriisin vaihtelusta, nopeuden ja
hitauden, keveyden ja painon, pituuden ja lyhyyden tarkoituksenmukaisesta
vuorottelusta. Rytmityksellä kirjoittaja säätelee tekstin
tunnevaikutusta.

Mitä kirjoittaja voi tehdä muuta paitsi kehitellä ajatuksia päässään?

Esimerkkejä havaintoharjoituksista:
- Laajakuva maisemasta, mukana myös maku, haju ja tunto.
- Erikoislähikuva, vaikkapa kanto, järvikaisla tai mustikanvarpu. Minkä
värinen, vihreä? Mikä vihreän sävy? Miten se eroaa muista vihreistä
ympärillään? Minkä muotoinen, vahva vai heikko? Miltä se näyttää taivasta
vasten? Lempeä, pelottava vai kumpaakin? Kosketa ja nuuhki. Jos kohteena
on mustikanvarpu, voit myös maistaa ja kuvailla, mitä maku tuo mieleen.

Esimerkkejä rytmiharjoituksista:
- Tahdot kiihkeän tekstin: juokse itsesi hikeen, mieti aihetta
juostessasi. Pysähdy, ja kirjoita luonnos heti.
- Tahdot levollisen tekstin: kulje nautiskellen tasaista vauhtia
tasaisella maalla. Tee kuten edellä.
- Kehittele tekstiäsi ääneen puhuen kulkemisen tahdissa. Jos arastelet
muita ihmisiä, ota suojaksi kännykkä, jonka tietenkin pidät suljettuna.

Rytmi ja havainto yhdessä:
- Loikoile maassa ja tee taivasmatka. Nouse ensin puiden latvoihin tai
katoille ja katsele maisemaa sieltä. Kohoa varovasti ylemmäs: mitä näet,
mitä tunnet, mitä muistat? Miten vuodenaika ja vuorokaudenaika
vaikuttavat havaintoihin, entä elämäntilanne ja mielentila?

Leiju taivaalla muutama minuutti. Laskeudu sitten varovasti takaisin
maahan.

Erilaisia liikkumistapoja
Harjoituksissa voit käyttää erilaisia liikkumistapoja. Kävelemisen ja
juoksemisen lisäksi voit kontata, ryömiä, kieriä, hiipiä tai
kuikuilla. Ajatus voi tuntua oudolta, mutta tekeväthän lenkkeilijätkin
polullaan monenlaisia venytyksiä.

Kulkeva kirjoittaminen vaatii kokeilunhalua ja leikkivää
mieltä. Kirjoittaja tutkii työskentelytapoja kuten kemisti eri aineita
löytääkseen sopivan yhdisteen. Joskus käy niin, että etsittyä ei löydy,
mutta sen sijaan syntyy jotain uutta. Sattuma on tärkeä työkalu niin
keksijälle kuin kirjoittajalle.