Seuraavaksi historiallinen romaani

Asko Sahlberg testaa proosan eri alueita

Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen

"Ura on lähtenyt käyntiin paremmin kuin odotin", sanoo kirjailija Asko
Sahlberg Göteborgin kaupunginkirjaston kahviossa, joka on täynnä
kirjoja selaavia asiakkaita. Onneksi haastattelua varten löytyy
vierestä rauhallinen kabinetti nimeltä Berättarrummet, "kertojahuone".

Tyytyväisyyteen on syytä: kuusi kirjaa, kolme
kirjallisuuspalkintoa ja useita palkintoehdokkuuksia viidessä vuodessa.
Nyt Sahlbergin vuosi sitten ilmestynyt romaani Tammilehto tavoittelee
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoa.

Kirjailija sanoo olevansa yllättynyt ehdokkuudesta, sillä
Tammilehdon ruotsinnos ilmestyy vasta keväällä. "Jaksaako tällainen
aihe kiinnostaa muissa pohjoismaissa?"

Tammilehdon tapahtumien taustalla on Suomen sisällissota 1918,
mutta varsinaisesti romaanissa on kyse sattumasta ja eettisestä
valinnasta. Kumman mukaan elämään olisi suhtauduttava? Jos sattuma
määrää, mikä merkitys on sodilla, koska niissä selvitetyt asiat eivät
koskaan voita sattumaa?

Kirjailijaksi Sahlberg on aikonut lapsesta asti. Muutto
Göteborgiin vuonna 1996 vauhditti kirjoittamista, sillä vieraassa
ympäristössä suhde omaan kieleen korostui. Hän päätti kirjoittaa
kustannuskynnyksen ylittävän romaanin. Käsikirjoitus palasi
kustantajalta tekstin puutteita erittelevän kirjeen kanssa. Vasta
kirjeen lopusta Sahlberg ymmärsi, että WSOY oli valmis julkaisemaan
teoksen muutamien korjausten jälkeen.

"Pohdin romaanien rakenteet hyvin tarkkaan ennen kuin lähden
tekemään. Kielen on joustettava, ei rakenteen." Sahlbergilla on
tietoinen pyrkimys testata kykyjään proosan eri alueilla. Juuri nyt hän
viimeistelee keväällä ilmestyvää romaania Paluu pimeään, joka on hänen
kahden ensimmäisen teoksensa aloittaman siirtolaistrilogian päätösosa.
Seuraavaksi suunnitelmissa on historiallinen lukuromaani.

Eri sävyt kuuluvat Sahlbergin kirjailijanäänessä.
Eksistenssifilosofisia kysymyksiä käsittelevien ja palkintolautakuntien
kiinnostavan lohduttomiksi kiittämien teosten lisäksi häneltä on
ilmestynyt runollisen traaginen romaani Höyhen, jonka päähenkilönä on
kehitysvammainen mies. Aihe kehittyi Sahlbergin työskennellessä
kehitysvammaisten hoitolaitoksissa Göteborgissa. "Haluan antaa äänen
yksilöille, joilla ei omaa ääntä ole."

Viime keväänä julkaistu vuoden 1944 Helsinkiin sijoittuva
draamallinen pienoisromaani Yhdyntä sai alkunsa unesta. Juuri
Tammilehto on kuitenkin Sahlbergin teoksista se, jossa tapahtuu suuri
kerronnallinen muutos, askel kohti laajaa eeppistä kerrontaa.

Useimmissa romaaneissaan Sahlberg kuvaa sivullisena pysyttelevää
yksinäistä miestä. Hän kertoo itse aikanaan valinneensa yksinäisyyden.
"Vaikka yksinäisyys käsitetään synkkänä, se voi olla hyvinkin
mielekästä." Käsitys yksinäisyydestä on kulttuurisidonnainen.
Suomalainen lukijakunta on kokenut Sahlbergin romaanit paljon
synkempinä kuin ruotsalaiset lukijat, jotka pitävät niitä
selviämistarinoina.

Tammilehto poikkeaa edeltäjistään siinäkin, että yksi sen
kolmesta päähenkilöstä on nainen. Romaanin miehet ovat sattuman kautta
joutuneet asemiinsa, mutta kylähuora Emma on valinnut tiensä. Emma on
vahva naiskuva. "Täytyy tehdä muutama teos, ennen kuin uskaltaa
kirjoittaa naisen näkökulmasta", Sahlberg sanoo.

Tammilehto sijoittuu syvänjuurevaan suomalaiseen historiaan,
mutta se tuo mieleen eurooppalaisen ja amerikkalaisen romaanin.
Sahlberg kertoo sijoittaneensa romaanin loppuun viitteitä
amerikkalaiseen suosikkiinsa William Faulkneriin. Tammilehdossa on
tiukka rakenne, jäntevä näkökulmanvaihtelu, jännittävä juoni,
kohtalodraamaa ja ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä.

Sahlberg toteaa olevansa eettisfilosofinen kirjailija ja
pyrkivänsä eroon suomalaisen kirjallisuuden perinteestä.
"Suomalaisessa kirjallisuudessa on juuri nyt tapahtumassa suuri
muutos", hän vielä sanoo ennen häipymistään Göteborgin kotoisille
kaduille.

FAKTAA ASKO SAHLBERGISTA
-Syntynyt Heinolassa 1964
-Työura alkoi media-alan toimittajana ja lehdenkustantajana
-Vietti Suomessa kiertelevää elämää ja teki hanttitöitä ennen
Göteborgiin muuttoa 1996
-Kirjoittaa usein öisin, ajelehtii työrupeamain välillä kaupungilla ja
harrastaa öljyvärimaalausta
-Teokset: Pimeän ääni (2000), Eksyneet (2001), Höyhen (2002), Hämärän
jäljet (2002), Tammilehto (2004), Yhdyntä (2005)
-Palkinnot: F.E Sillanpää -palkinto 1988, Kalevi Jäntin palkinto 2000,
Pekkas-palkinto 2002, Savonia-palkinto 2003,
Finlandia-palkintoehdokkuudet 2001 ja 2004, Pohjoismaiden neuvoston
kirjallisuuspalkintoehdokas 2005
-Teoksia käännetty ruotsiksi, saksaksi ja tshekiksi