Kaksikymmentäviisi parasta lautapeliä, joihin olen törmännyt, joita olen pelannut ja joita voin varauksetta suositella! Huomattakakoon että sellaiset tutummat kuten Monopoli ja Afrikan tähti olisivat sijoilla 60+. Nämä kaikki listalla mainitut ovat erinomaisia pelejä. Sijasta 13 lähtien pelistä on pitempi kuvaus. Lista on täysin oma mielipiteeni, mutta yritän tuoda esiin myös enemmän objektiivista näkökulmaa. Lista on käännetyssä järjestyksessä alkaen sijalta 25. Lisätietoa peleistä antaa kaikille tuttu: www.boardgamegeek.com Tämä satsi alla sijat 26-14 on sitä itteään, eli perus **** kamaa: ------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 26 Hansa - hieno kevyt talouspeli, joka tarvitsisi lisäosaa 25 Wallenstein - osta Shogun ennemmin. 24 El Grande - vanha klassikko on uurteinen eikä niin arvokkaasti vanhentunut. Mutta jotain taikaa on vielä. 23 RA - kiva peli. Siihen valitettavasti jää... 22 Traders of Genoa - upea peli ei vain jaksa kiinnostaa tarpeeksi montaa pelaajaa kerrallaan. 21 Modern Art - paras puhdas huutokauppapeli 20 Louis XIV - viimeaikoina harmittavan vähälle peliajalle jäänyt hieno peli 19 Taj Mahal - loistopeli, joka kärsii surkeista komponenteistaan 18 Euphrat & Tigris - superklassikko, joka on toki hyvä mutta itse en ole suurin fani 17 Scepter of Zavandor - virkistäväteemainen talouspeli joka vikoineenkin on hauskaa 16 Bootleggers - harvoin pelattu hauskuus 15 Conquest of the Empire - hyvä peli mutta joka suhteessa piirun verran Struggle of Empiresiä heikompi. 14 Shogun - parempi kuin Wallenstein eli juuri ja juuri loistopelin kynnyksellä. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 13) Amun-Re // 3-5 pelaajaa // 1-2 tuntia Amun-Re on yllättäenkin tämän listan paras Knizia. Peli, jossa ei ole mitään vikaa ja joka on tavallaan "best of Knizia's mechanisms". Teema on tavallistakin vahvempi ja pelattavuus on erinomainen. Komponentit eivät ole parasta mahdollista laatua. Muovipyramidit ovat kyllä köpöisiä ja hieman halvalla kyhätyn oloisia ovat muutkin komponentit. Ei huonoa mutta kovin keskinkertaista. Mutta itse sisältö on rautaa. Erinomainen huutokauppamekanismi, toimiva erikoiskorttikikkailu, perinteinen resurssien (vedenkantajat) osto ja taktisia mahdollisuuksia avaava pyramidien rakentaminen on hienossa harmoniassa keskenään. Tähän kun liittää tuoreen idean jumalille uhraamisesta niin voi sanoa että se on siinä! Erinomainen peli! Peli ei täysin toimi kolmella mutta neljällä ja viidellä tämä on parasta a-luokkaa. Knizian peliksi tämä on ehdottomasti hauskimmasta päästä. Itseasiassa pelin paras puoli onkin se että se ei ole niin ankara pelaajalla kuten esimerkiksi Taj Mahal tai Euphrat&Tigris: pari huonompaa valintaa ja keskinkertaista toimintoa voi korvata korkojen kera seuraavalla loistoliikkeellä. Miksi sijalla 13? - Ei mitään vikaa, muutama erinomainen tuore näkemys kierrätettyihin ideoihin. Yksinkertaisesti loistopeli! + Upean teemallinen + Hienoa strategiaa ja taktiikkaa + Hauskin ja paraskin Knizian vakava peli - Keskinkertainen ulkoasu ja komponentit ****1/2 // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------ 12) GOA 2-4 pelaajaa // 1-2 tuntia Goa yllätti puun takaa kesällä 2004. Suhteellisen paljon ja kiinnostavalta vaikuttavien komponenttien takaa paljastui laatupeli. Peli sijoittuu noin 1600-luvun Intiaan ja ideana on mausteimperiumin luominen muita pelaajian tehokkaammin. Kuten yhdessä esikuvassaan, Princes of Florencessa, jakautuu Goa kahteen osaan, erinomaiseen huutokauppaan ja rakentamis/tutkimis/kehitysvaiheeseen. Huutokaupoissa valitut taktiikat (ja onnistumiset) vaikuttavat suuresti rakentamisvaiheeseen ja erinomaisen monella eri taktiikalla voi edetä pelissä (satsatako hyvään rahatilanteeseen, nopeaan kehitykseen, nopeaan siirtokuntien perustamiseen vai mihin). Peli on äärimmäisen dynaaminen luonteeltaan ja koko ajan pitää myös seurata mitä muut pelaajat tekevät. Komponentit ovat laadukkaita ja pelistä huokuu laatu kautta linjan. Jälleen kerran on kyse tosin pelistä jossa kokeneet ja taitavat ovat automaattisesti muita edellä. Taitavasti kuitenkin laskeminen on (ehkä ihka loppua lukuunottamatta) sivuasia ja pääasiassa kamppaillaan kuitenkin toisia vastaan eikä peliä vastaan. Huutokaupattavat kohteet tarjoavat aina jotain ilmaiseksi auttamaan rakennusvaihetta ja omasta sekä muiden pelitilanteesta riippuu mitkä kohteet ovat sillä hetkellä tärkeimpiä (kalleimpia). Parin pelin jälkeen tuntuu siltä että ns. kortinvetotaktiikka on liian voimakas, mutta kun kaikki sitten peliseurassa osaavat peliä, huomaa ettei se tosiaan ole läheskään ainoa tie menestykseen. Goa on parhaita rakentelu/kehityspelejä ja tarjoaa mainioita ja hauskoja pelihetkiä taitavien pelaajien seurassa. Miksi sijalla 12? - Aivan mahtava peli, jonka vikana on vaikea omaksuminen. Viimeaikona lukuisat pelikerrat ovat vihdoin nakertaneet pelin lumoa. + Laadukkaat komponentit + Omat valinnat ratkaisee, et voi syyttää huonoa tuuria + Hyvä merkki että pelin jälkeen jää miettimään mitä olisi pitänyt/voinut tehdä toisin + Monipuoliset voittotaktiikat + Omaa vuoroa odottaa aina malttamattomana + Toimii myös kaksinpelinä - Tavallista vaikeampi selittää uusille pelaajille - Säännöistä (vaikka muuten hyvät ovat) ei suoraan selviä paria pikku juttua (netti auttoi) - Vaatii pelaajilta tavallista enemmän ****1/2 // out of 5 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 11) Caylus // 3-5 pelaajaa 2-3 tuntia Hyvännäköinen peruseurotrashgame. Ei sinänsä mitään uutta mutta pirun laskelmoidusti tehty periaatteessa täydellinen peli. Ei oikein jaksa 3:lla pelaajalla mutta on kiva kivennäisannos 4:llä ja 5:llä. Ketä minä hämään? Tämä on oikeasti loistopeli, jonka taktiset kiemurat vetää kokeneemmankin pelaajan monesti solmuun. Hyvä. Miksi sijalla 11? - Ei kerrassaan mitään vikaa. Hiottu kokonaisuus. + Hyvät ja värikkäät komponentit ja lauta + Selkeästi pelaajan peli + Monta tietä voittoon mutta yhden tien taktiikka ei vie ykköseksi + Vaatii pelaajalta jonkinverran mutta antaa enemmän - Kokemattomien pelaajien kanssa voi kestää yllättävän kauan - Ei sinänsä mitään uutta. ****1/2 // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 10) 1870 // 3-6 players // 5-9 tuntia Raskaista raskain. 18xx - pelisarjan ehkä raskain osa joka heijastuu peliaikaan täysin. Sinänsä pelimekaniikka on naftia pässäriä aika pian mutta vanhanaikainen setelirahojen jatkuva näprääminen vie ajasta yllättävän suuren osan. Mutta loistopeli. Jos tutustua haluaa ilman puolen päivän sessiota niin dosboxille on saatavana hirvittävän karu (v. 1994) mutta kultaisen sydämen omistava 1830, joka on sen verran samanlainen että tutustuminen on lähes 100%. Miksi sijalla 10? - Peli on sinänsä täydellinen, mutta pitkäkestoisuus on osin pelin vanhanaikaisuudesta johtuvaa (paperirahat, pelin loppuminen) + Täyttä timangia + Umpidetermistinen talouspeli + Miellyttävällä tavalla vanhanaikainen poislukien... - Kömpelöt paperirahat - Pelin loppu ei toimi ****1/2 // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 9) Die Macher (3)4-5 players // 3-4.5 tuntia Saksan politiikkaa, valtiopäiviä, kähmintää. Sign me up! Die Macher on 100% maineensa veroinen. Puhkuista puhkuin poliittinen mättö Saksan valtiovaaleissa. Sääntöpaljous tuntuu aluksi typerryttävältä mutta myrskyn laannuttua paljastuu järjestelmällinen ja suoraviivainen pelimekaniikka jonka joka kohdassa joutuu käyttämään sitä kiperintä päätöksentekokykyä. Upeaa. Komponentit ovat ihan sekunnin verran karut, mutta ei haittaa kun ei edes tunnu. Tätä pelaisi useasti mutta hartaan paljon. Peli antaa loistokuvan politiikasta ja sen kiemuroista. Älkää antako nihkeältä vaikuttavan aiheen hämätä! Miksi sijalla 9 - Todellinen klassikko, joka vain toimii. Hieman vanhanaikainen osin tosin. + Umpikuivasta teemasta on puristettu mehukas kokonaisuus + Todellinen pelaajan peli + Intensiivinen pelikokemus ilman kuolleita kohtia - Osin vanhanaikainen (varsinkin huutokauppaosuudet) - Lopussa käteen jäävällä rahalla ei ole mitään arvoa (todella outoa) ****1/2 // out of 5 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 8) - Hellgame // 2-6 pelaajaa // 2-5 tuntia Poliittisesti epäkorrektein peli onneksi sai uudelleenyrityksen nihkeän vastaanoton jälkeen. Pelasimme ensin peliä huonosti ja osin väärin. Ei ihme että jäi huono maku suuhun. Mutta viime vuonna taotut uusintapelit opetti että täältähän pesee. Kerrastaan upean intensiivinen pelikokemus joka ei taatusti jätä kylmäksi. Pelissä on vikansa mutta harvoin on pelin loistopuolet jättäneet viat niin varjoonsa. Pelaaja vaatimattomasti hallitsee triumfiraattidemonikokoelmaa ja niiden avulla yrittää saada haltuunsa jonkin Helvetin (Dante-tyyliin) yhdeksästä sirkulasta. Taistelua - check. Ähinää - check. Epäreiluutta - CHECK! Miksi sijalla 8: Helvetillinen peli, jonka isot viat palavat tuhkaksi. + Poliittisesti epäkorrekti + Käsittämättömän upea teema ja tunnelma + Intesiivistä peliä +/- Komponenttien taso vaihtelee välillä mahtava-rupunen - Taistelu on hieman kömpelöä - Monimutkainen oppia ****1/2 // out of 5 ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 7) Mare Nostrum + lisäosa Mythology-expansion // 3-5 pelajaa // 2-4 tuntia Mare Nostrum on paras Civ-teemainen lautapeli. Parhaaksi sen tekee säällinen peliaika, johon kuitenkin mahtuu mainiosti tuttuja elementtejä vastaavista raskaammista peleistä. Peli sijoittuu Välimeren ympärille, jossa viisi eri roolitettua kulttuuria (karthago - parhaat sotajoukot, rooma - halvimmat sotajoukot, kreikka - paras laivasto, babylonia - helpoiten laajeneva, egypti - rikkain) kohtaavat toisensa ja taistelevat elintilasta rahan, kulttuurin, raaka-aineiden ja tietysti sotien avulla. Peli on äärimmäisen upean näköinen hienojen komponettien ja korttien kera. Pelissä on kaksi erilaista tapaa voittaa: 1) rakenna pyramidit (vaikeaa) ja 2) rakenna ja värvää yhteensä 4 erilaista ihmettä/ sankaria. Ihmeet ja sankarit antavat bonuksia omaan valtakuntaan/sotajoukkoihin ja ovat sopivan korostetussa asemassa pelissä. Peli jakaantuu kolmeen vaiheeseen: 1) Commercial. Tässä pelaajat keräävät resurssit Commercial Leaderin (joku pelaajista, alussa Karthago, voi vaihtua) määräämässä järjestyksessä. Kun resurssit (verotulot ja resurssit) ovat kerätty Commercial Leader päättää kuinka monta niistä pistetään avoimeen markettiin vaihdettavaksi pelaajien välillä. 2) Rakentamisvaihe. Pelaaja joka on ns. Political Leader määrää rakennusjärjestyksen (asiat kuten kaupungit ja karavaanit voivat loppua kesken kuten tietenkin yksittäis- kappaleiset sankarit ja ihmeet) joten tällä on merkitystä. Tässä vaiheessa myös näkee jos joku rakentaa älyttömän sotajoukon niin niin voi varautua. Ostettavat maksetaan siis resursseilla (esim uusi karavaani (joka kerää resursseja) maksaa kolme (joko kolme verotuloa tai kolme erilaista resurssia) ja niin edelleen...). Rakennusvaiheen lopuksi pelaajat aina poistavat kaikki käyttämättömät resurssinsa kädestä (verotuloja saa jäädä korkeintaan 2) joten hamstraaminen ei onnistu vuorosta toiseen... 3) Armeijavaihe. Military Leader määrää pelaajajärjestyksen joukkojen liikuttelulle ja tällä on tietenkin se merkitys että viimeisenä liikkuva ei ainakaan koe yllätyksiä muilta pelaajilta sillä vuorolla. Ensin liikkuvat laivat, sitten joukot ja kun eri pelaajien joukot kohtaavat niin käsirysyksihän se menee. Taistelu on joukkojen määrästä ja pieniltä osin myös laadusta riippuvaa perinteistä nopanheittelyä. Toimiva ja nopea systeemi. Hyökkääjän tuhotessa puolustajan on hyökkääjällä erilaisia vaihtoehtoja mm:ssa resurssin valtaamisesta kaupungin tuhoamiseen. Taistelu on raskasta ja sotajoukot pirun hintavia (Rooman halvemmat joukot aiheuttavat kateutta). Mare Nostrum on kehujensa arvoinen. Toki ei sovi kaikille. Internet on pullollaan ristiriitaisia kommentteja, mutta suurin osa negatiivisista kommenteista, joita olen lukenut, liittyy pelitasapainoon. Tätä en ymmärrä, koska peli itsessään tasapainottaa peliin liittyviä asioita ja pelaajilla on ehdottomasti tarpeeksi mahdollisuuksia muokata pelin kulkua itselle sopivaan suuntaan. Miksi sija 7? - Se on paras civilization lautapelinä! + Aivan mahtavan näköinen + Piilotasapainoitettu pelimekaniikka + Toimii pelinä aivan kympillä + Hei se on civilization lautapelinä!!! - Sotiminen/selkäänpuukotus ei kiehdo kaikkia ja vaatii peliporukalta roolien omaksumista - Huonosti pelattuna pelin tasapaino järkkyy (kts ylempi kohta) - Vaatii sen 4-6 pelaajaa ****1/2 // out of 5 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------- 6) Puerto Rico // (2)3-5 players // 45min-1h45min Puerto Rico on ykkönen sekä boardgamegeekissä että usenetin lautapelilistalla. Ja ei syyttä. Tämä on myös klassikko ja todella vallankumouksellinen peli. Ehdottomasti rakentelupelien kuninkaita, jossa innovatiivisella pelisysteemillä rakennetaan omaa Puerto Ricoa kukoistavaksi kauppa/teollisuus- keskukseksi 1500-luvulla. Pelisysteemiä (roolien valinta ja niiden etuoikeudet) on sittemmin kopioitu moneen pelin (esim Age of Mythology, Age of Steam) mutta tässä se pelin sydämmenä on edelleen täyttää rautaa. Peli ei missään tapauksessa ole mikään laskutesti vaan pointtina on nimenomaan dynaaminen mukautuminen ja sen mukaan suoritettavat valinnat pelin kuluessa. Kokeneet pelaajat pelaavat aloittelijat todella helposti kahville tässä pelissä, mutta Puerto Rico on rakentelupeleistä aivan parhaita ja taatusti hauskimpia myös. Peli vain toimii täysillä sylintereillä. Roolin (esim rakentaja, pormestari, kapteeni...) oikea-aikainen valinta on ehdottoman tärkeää. Pelaajamäärästä riippuen on aina muutama potentiaalinen vaihtoehto ja jännästi se itselle paras valinta ei ole välttämättä se oikea. Nimittäin aina pitää katsoa sitä hyötyykö joku muu sittenkin vielä enemmän. Pelissä on todella paljon (pientä) tavaraa ja tumpelosormisille helposti sattuu ja tapahtuu. Mutta en keksi että mitä olisi voinut jättää poiskaan. Täydellinen peli (itsellä takana yli 500 Puerto Rico-peliä muita ihmisvastustajia vastaan). Erittäin suositeltava on myös hankkia pelin valmistajan sivuilta ilmainen printattava lisäosa, jonka käyttäminen syventää peliä sen jälkeen kun peruspeli on puhki pelattu. Hyvänä piirteenä peli toimii myös kolmella pelaajalla erinomaisesti. Miksi sijalla 6? - Internetin ykköspeli on täysin maineensa veroinen ja väärin ei olisi mikään sija välillä 1-10. Tällä kertaa sija 6 kovassa seurassa. + Kyllästymiskynnys todella korkea + Ilmainen lisäosa + Pelinä vain loistava, ei syyttä klassikko - Kokeneemmilla pelaajilla on taipumus johdatella muiden pelaajien valintoja - Paljon pientä tavaraa ***** // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------- 5) A Game of Thrones + lisäosa Clash of the Kings // 3-5(6) // 2-5 tuntia A Game of Thrones on kirjasarjaan perustuva sukujen taistelu kuvitteellisessa keskiajassa. Peli on sotapeli (yhtälaisyydet Wallensteinin ovat selvät) ja peli yhdistää äärimmäisen toimivasti vehkeilyä, diplomatiaa ja sotimista. Pelilauta on tyylikkäimpiä ikinä ja muutkaan komponentit eivät jää jälkeen. Mekaniikka on Wallensteinin tapaan käskytys (hyökkää, puolusta, tue, kerää rahaa etc) ja vastaavasti aina tuntuu siltä että kaikkea on liian vähän. Toimivana mausteena on kierroksen alussa tapahtuvat tapahtumat, jolloin joukkoja saa lisää, joukkoja huolletaan etc, jotka suuresti vaikuttavat pelin kulkuun. Voittotavoitteet ovat hieman kapeat (valloita tarpeeksi niin voitat), mutta koska tämä on sotapeli niin se on ymmärrettävää. Joukkojen oikea sijoittelu ja koostumus on tärkeää. Taistelu pelataan osallistuvien joukkojen yhteisvoimalla, jota buustataan kädestä pelattavilla taistelu- korteilla, jotka avaavat suuriakin bluffin/swingin mahdollisuuksia, varsinkin suositeltavan lisäosan (Clash of Kings) kanssa. Peruspeli on siis toimiva, mutta Clash of Kings lisäosa korjaa merisotakäynnin ja lisää muutamia muitakin järkeviä ominaisuuksia peliin (sekä 6:n pelaajan mahdollisuuden). Peli jossa ei ole mitään vikaa. Upean näköinen. Erittäin kiinnostava systeemi. Taktikoijan unelma. Miksi sijalla 5 - Loistava peli, jonka pienetkin viat lisäosa korjaa. + Aivan loistavat lauta ja komponentit + Rullaava pelimekaniikka ilman kuolleita kohtia + Yhdistää neuvottelu, sota ja rakentelupelit hienosti - Vain oikeastaan sotapeli (vähäiset voittotavoitteet) ***** // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 4) Twilight Struggle - vain kaksinpeli: 3-5 tuntia. Mahtava kaksinpeli. Vaikka keski yli 5h niin kertaakaan ei käynyt aika pitkäksi. Suur-hinku pelata lisää. Pelissä pelataan toisen maailmansodan jälkeinen kylmä sota Neuvostoliiton ja USAn välillä. Tiedossa on tiukkaa tasapainottelua ydinsodan partaalla (pelaaja joka aloittaa ydinsodan häviää automaattisesti). Aivan järisyttävän tiukkaa takomista oman aatteen leviämisen eteen. Peli on tavallaan skriptattu käsittämään kaikki lähihistorian (post WW2) tapahtumat, mutta kaikki ei aina tapahtu siten kuin historia kertoi. Upeaa. Mahtavaa. Miksi sija 4? - Paras kaksinpeli mitä on. Tautista tykistystä! Pros: 1 Kylmän sodan teema 2 Intensiivinen pelikokemus, jossa on terve pieni paniikki koko ajan päällä ja suuri paniikki usein 3 GMT ei petä (pelinvalmistaja) 4 Parhautta kautta linjan 5 Akin paras ostos koskaan...huono on puhua vähään aikaan muumipeleistä Cons: 1 Pienet nopat (hieman massiivisuutta kiitos, nämä vaihtoon heti) 2 Vain kaksinpeli ***** // out of 5 --------------------------------------------------------------------------------------------------------- 3) Age of Steam (+ monet lisäosat) 3-6 pelaajaa // 1-3 tuntia Age of Steam on siitä erilainen peli että siinä on loppujen lopuksi paljon pieniä vikoja ja häiritseviä elementtejä, mutta tälla kertaa kokonaisuus on tuplasti osiensa summa. Aivan loistava rautatieimperiumin rakentelupeli, jossa talous on erittäin korostetussa osassa. Peli on armottomimpia mitä on. Vaikka hyvällä loppupelillä pystyy korjaamaan täysin alun huonommat peliliikut, niin vaikeaa se tulee olemaan. Age of Steam on siitä erilainen peli että sitä ei voi pelata täydellisesti: jokainen tekee ja joutuu tekemään itselleen vääriä valintoja koko ajan ja erittäin tiukassa rahatilanteessa silti pitäisi pystyä ajatettemaan tulevia kierroksia vaikka mieli tekisi tehdä väliaikaista voittoa. Peli jakautuu huutokauppaosioon, jossa on tarjolla Princes of Florencen tapaan erilaisia rakentelu/kuljetusvaihetta avittavia Puerto Ricon tapaisia rooleja. Roolit ovat erittäin tärkeitä oman pelin sujumisen kannalta ja huutokaupassa tuhlattu raha aina kirpaisee. Nimittäin pelin taloussysteemi on nerokas. Pelaaja tekee noin puolet peliajasta koko ajan tappiota, joita pitää pehmentää osakeanneilla (velanottoa). No helppoa mutta kun niistä joutuu maksamaan korkoa koko ajan sitä enemmän mitä on ottanut velkaa. Siitä tietää että peli menee huonosti jos puolet peliä joutuu ottamaan velkaa että saa just ja just maksettua velan korot. Mutta kyllä taitava pelaaja piankin plussatulokselle pääsee, mutta siellä pysyminen ei ole helppoa. Kuljetettavien tuotteiden vähyys tietää sitä että laajentua pitäisi joka taas maksaa... Peruspelissä on USA:n itärannikon kartta. Lisäksi peliin on 4 eri lisäosaa, joista jokainen tarjoaa uusia pelilautoja (irlanti/englanti/korea/saksa/usa länsi/skandinavia etc). Osa kartoista tuo myös muutaman karttakohtaisen lisäsäännön. Omia suosikkeja ovat USA:n länsipuoli sekä Saksa. Miksi sijalla 3? - Vikoineenkin luo paniikinomaisen tunnelman pelaajien rahavarojen joukkoon. Tunnelmaltaan paras talous/rakentelupeli, joka armottomuudessaan on ihan omaa luokkaansa. + Aina erilainen pelikerta + Hieno, tiukka ja ankara tunnelma + Erinomainen pelimekaniikka virheineenkin + Parhaiten toimiva "screw the leader" mekaniikka (progressiivinen verotus) - Pieniä vikoja (kuten alkup. kartan painovirhe, epäselvät säännöt, production-roolin kädettömyys, hieman epäonnistunut pistelaskusysteemi) - Ei todellakaan sovi kaikille ***** // out of 5 --------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 2) Imperial : 2-6 pelaajaa: 2-4 tuntia. Peli on mallia "pelaajat ovat randomtekijä tm. väyrynen". Eli pelissä ei ole mitään randomia pelimekaniikassa. Teema on 1800-luvun teollistuminen ja vallan kähmiminen suurvalloilta (Englanti, ranska, venäjä, italia, itävalta, saksa) taloudellisen yliotteen avulla. Pelaajat ovat sijoittajia jotka ostavat ym. valtioista obligaatioita/joukkovelkakirjoja. Pelaaja joka hallitsee kustakin valtiosta suurinta määrää obligaatiota tekee kapitalistiseen malliin päätökset sen valtion puolesta. Hallintaoikeus tietysti voi vaihtua puhkumpien obligaatioiden myötä, mutta Attilan (empä olisi uskonut että tähän vertaan) tapaan valtiot/kansat ovat vain pelinappuloita ilman tunnesiteitä (eli pelataan sijoittajana ja kannattaa sijoittaa ennemmin maahan jollan on teollisuusstruktuuri kunnossa ja tarpeeksi rautaa rajalla). Kartta ja komponentit ovat upeita. Rahat ovat paperia, mutta jämerää pahvimaista ja päinvastoin kuin yleensä ne toimi tässä tapauksessa oikein hyvin. Harmi että kaksi tokenia puuttui laatikossa ja piti proksyttää (itavallalla piti olla 10 armeijayksikköä mutta oli vain 8) Eri valtioilla on eri vahvuuksia (maantieteellinen aloituspaikka + joillain hieman eri aloitus infra (Englanti/Itävalta) Pelimekaniikka on suhteellisen uniikki "rondel". jossa valtiolla on edellisesta toiminteestaan riippuen mahdollisuus valita kolmesta eri seuraavasta toiminteesta. Rahalla voi lisäksi ostaa lisämahdollisuuksia mutta se on kyllä raskasta ja tehtiin peleissä vain äärimmäisen pakon edessä. Toimineet järjestyksessä (ympyränmuotoinen) ovat aina yhdelle valtiolle (yksi aktioni / vuoro) Factory = valtio rakentaa tehtaan (joko satamaan/maalle). hyöty: enemmän tuloja + tuottaa laivastokalustoa tai tykistöä). Kallis ku pirulainen mutta on kuin quarry puertossa. Production1 = tehtaat tuottaa yksiköitä (maatehtaat tykistöä, satamassa olevat tehtaat laivastoa) Manuevor1 = joukot liikkuu (suht normaali systeemi, viereiseen lääniin. laivat madonreikinä) Invest = valtio maksaa oblikaatioista osingot pelaajille + tämän ruudun ohittessa pelaaja jolla on ns. Invest-card (kiertää pelaajalta toiselle) saa 2milliä ja oikeuden ostaa valitsemansa obligaation ( + pelaaja jolla ei ole hallinnassa yhtään valtiota (ei ole sellainen katastrofi kuin äkkiseltään tuntuisi) saa osto-oikeuden myös tällöin. Import = saa ostaa up-to-3 sotajoukkoa millin kappale. Etuna on se että ei ole rajoitettu tehtaiden tuotantokykyyn. Eli maa jolla ei ole satamapaikassa tehdasta (telakka?) voi silti saada laivastoa. Production2 = uudestaan Manuevor2 = uudestaan Taxation = valtio kerää verotuloja ja saa voittopisteita. Taitava pelaaja voi saada myös henk.koht hyötyä jos verotulot nousevat edellisesta tasosta. Tämän aktionin seurauksena jos valtion voittopisteet menee 25 tai yli peli loppuu ja pelaajien omaisuus (cash + obligaatiot lihoiksi) on suoraan pisteet. Huhu1 kertoo että silloin kannattaa Taxation valita kun valtio on laajimmillaan ja tehtaat toiminnassa verrattuna siihen että vihulainen hönkii hiekkaa tehtaiden laakereihin) ...sitten taas kohtaan Factory (kun tuo aktiontaulukko on ympyrä). Eli jos valtio on kohdassa Invest on hänellä seuraavalla toiminteellaan kolme mahdollisuutta (Import tai Production2 tai Manuevor2) + lisärahalla (valtiota hallitsevan pelaajan kassasta) saa 2milliä/slotti valita kolmesta seuraavasta toiminteesta (Taxation 2mil, Factory 4mil, Production1 6mil) Häkellyttävän yksinkertainen ja toimiva sydeemi. Valtiot tekevät fixatussa vuorojärjestyksessä aina yhden toiminteen ja vuoro siirtyy sen jälkeen seuraavalle valtiolle. Huhu2 kertoo että jos vieressä alkaa valtio isottelemaan hankkimalla sotajoukkoja on naapurivaltion seuraava aktioni aika todennäköisesti mallia kilpavarustelu...;) Sotiminen on kuin wallensteinissa ja shogunissa mutta ilman myllyä. Esim. hyökkään 3:lla 2:n kimppuun. End-result. Paikalle jää minun yksi yksikkö (pätee sekä laivasto että maasotiin). eli taistelun outcomen tietää heti aina. Laudalla on myös minor maita (belgia, ruotsi, norja, pohjois-afrikka, turkki etc) joiden hallinnasta on se hyöty että niiltä saa lisätuloja. Varsinaisesti sotiminen suoraan pelattavien valtioiden välille ei muuta sinänsä omistussuhteita mutta vastapuolen joukot omassa emämaassa jumittaa tehtaiden tuotantoa ja tuloutusta aina siinä läänissä. Eli enemmänkin hosetus kuin gaini. Sotiminen keskityykin merialueille ja noihin minor-valtioihin. Obligaatioiden osto ja niillä kikkailu on lähes yksi yhteen 18xx-pelien kanssa (1870 esim) mutta hiotumpi ja selvempi. Ja sehän toimii kuin tauti tulva-alueella. 2 hengen opettelupeli sääntöineen ja taukoineen kesti 3 tuntia (pakkauksessa on 2-3 tuntia peliaikaleima) 6 hengen peli sääntöineen ja kaikkineen kesti 3.5 tuntia joten kokeneet pelaajat varmaan repii sen tunnin tuosta pois kepiästi. Mää tykkäsin v*tun paljon: Miksi sijalla 2? - Voisi olla myös ykkönen. Pitää järeitä tapahtua jos ikuna tippuu top10:sta. + Kerrassaan upeat komponentit ja lauta + Todella helppo oppia mutta todella haastava taitaa Pelimekaniikassa on + hieno yhdistelmä uniikkia (aktionien valinta) ja hyväksihavaittua + (18xx-tyyppinen keinottelu) Todella soljuva peli jossa odottaa omaa + vuoroa tavallistakin malttamattomana Selkäänpuukotukset sattuu ja + kannattaa Pitää pystyä reagoimaan dynaamisesti koko ajan sekä uhkiin + että mahdollisuuksiin (ai kato perkele: Venäjä on todella pelottava + uhka...ostampa siis Venäjän hallintaoikeuden itselleni..;)) - Armottomuudessaan ja nihilistisyydessään ei vetoa naisiin eikä vasemmistoon ;) Täyttä rautaa! ***** // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 1) Struggle of Empires : 3-7 pelaajaa: 3-6 tuntia. Perusparhautta. Mekaniikaltaan samantapainen Conquest of the Empire on kelpo peli mutta SoE:ssa on onnistuttu täydellisesti. Kaikki on haastavampaa, selkeämpää ja sen maagisen piirun verran parempaa. Struggle of Empires on eri teemalla ja hiotummalla pelimekaniikalla lähellä tuttua Conquest of the Empireä. Nyt ollaan 1700-luvun kolonisaatiovaiheessa ja influencea Euroopassa ja uusilla mantereilla pitäisi alkaa tempomaan diplomatian, kasvun ja sodan keinoin. Ensin on alkusetup samaan tapaan hieman kuin Conquest of E:ssa. Sama alliance/pelaajajärjestysbidding kuin Conquest of E:ssa. Nothing to see....ei vaiskaan...TÄMÄ on JÄNNÄÄ biddausta! Kolme seurattavaa asiaa on pelaajilla: Raha, Populaatio ja Unrest. Rahaa saa sodan loputtua hallinnasta ja populaatiosta ja upkeepista liittyen ja jotkut tilet tuottaa lisäksi pelin aikana. Populaatio nousee sotien jälkeen. Unrestiin häviää suoraan pelin jos kerää 20 tai enemmän. Lisäksi eniten unrestiä keränneet saa loppuscoraukseen miinuksia. Rahaa voi huorata unrestin kustannuksella suhteessa 2:1. Jos on pankki (yksi tile) niin 3:1. Unrestiä tulee myös lisää pelin aikana muista tapahtumista (lähinnä: aina kun menettää yksikön (sota, mereen uppoaminen) niin saa yhden unrestin. Pelaajat voi ottaa vastaan rajattomasti lupauksia ja lahjuksia (rahaa) toisilta pelaajilta. Tarkistin tämän!!! Eli voi antaa vaikka instanttina rahaa aktiiviselle pelaajalle (eli sille joka on tekemässä jotain). Esim: Saat kinnunen 10 rahaa jos hyökkäät visan kimppuun, tai Saat Roimaa 4 rahaa jos et hyökkää minun kimppuun etc). Raha ja lupaukset ovat tosin se ainoa vaihtokaupan väline. JA ei oo sitovia. Roimaa voi ottaa sen 4 rahaa ja silti hyökätä kimppuun.... Sama juttu kuin Conquest of E:ssa on pelaajalla kaksi aktionia / roundi (yksi sota tässä käsittää 5 roundia ja sotia/scorauksia on kolme) Pelaajan aktionit: 1 Buy tile - omaa peliä ohjaavia, suuntaa-antavia ja tärkeitä. Koko (iso)ja erilainen ja eritarpesiin oleva valikoima on kerralla ostettavissa ja hyviä vaihtoehtoja vain on paljon. Parhaimmiksi alussa ihan pelimanuskan kannalta on free-aktioneja tuottavat tilet (rahastus, nativeallyt, ilmaiset joukot etc). Itse taas kusin sen että en hankkinut Army Training laattoja (pirun kalliita mutta ilman ei elä - vähän kuin quarry puertossa). Toimivia vehkeitä kaikkiaan. Kuusinpelissä tosi moni tiletyyppi jäi kokonaan kokeilematta pelaajilla (kun vaihtoehtoja on tosiaan paljon). 2 Osta sotajoukko - hintana populaation pieneneminen. 3 Liikuta up-to-2 unittia 4 Sodi (yksiköiden määrä + modifierit + 2d6 nopanheitto käihällä säännöllä) 5 colonisoi/enslave - voi ostaa oman control tokenin pop/slaves täpän päälle non-eurooppamaissa) - AINOA asia1 joka pelattiin väärin. Pop-tokenin convertoinnissa tippuu populaatiotrackilla yhden pykälän (kun muuttaa jämsäläiset karibialle). AINOA asia2 joka pelattiin (tai neuvottiin) väärin oli se että Fortteja voi olla se 2/maa jos haluaa. 6 pass aktionit 1 ja 5 on rajoitettu yhteen / vuoro. Scoraus fixattujen pistemäärien ja influence (control token/player) mukaisesti a'la Conquest of the Empire tai El Grande (tosin kuten Conquest of the E:ssa tässäkin ROUND-UP. eli jaettu ykkössija = molemmat saa ykkösslotin pisteet etc). Tykkäsin toki kivikovasti. Alku oli tosin nihkeää kun ei ollut mitään hajua mitä tehdä ja siksi eka sota kestikin sääntöineen sen 3h (verrattuna kahteen muuhun 1h + 1h). Miksi sijalla 1 - Ykkössija vaihtelee biorytmien mukaan. Nyt tuntuu tältä. Aivan loistava satsi pelieuforiaa. + Vaihtoehtoja löytyy lähteä liikkeelle hyvin eri taktiikoilla + Diplomatia ja liittolaisuuksista biddaus + Ostettavat tilet joilla parannetaan infraa/sotajoukkoja/mahdollisuuksia etc, toimivat upeasti + Jännä kuin mikä koko ajan + Kiinnostava aihe + Tukee jopa 7 pelaajaa - Pelaajien omat emämaat (Espanja,Englanti,United Provinces, Itävalta, Ranska, Venäjä, Preussia) ovat kartalla täysin tyhjänpanttina - outoa! - Liian pieni ja hailakka lauta (pitäisi vain olla "massiivisempi" ja ehkä enemmällä kromilla) - Muovikolikot - Ilman kokemusta sääntöjen kanssa tuhratessa (varsinkin joukkojen liikuttamissäännöt) menee hyvä tovi eka pelissä - Liikkumissäännöt Euroopassa ovat vain ihmeellisen vaikeasti kirjattu helppo asia ***** // out of 5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------ S U M M A R U M ! ...mutta missä on Menolippu, Alhambra, Carcassonne jne...jos olisin tehnyt top40 listan niin näitähän olisi alkanut näkyä heti top30 listan jälkeen. Ne ovat edelleen hyviä pelejä mutta eivät sittenkään ansainneet minun tuntemuksissa paikkaansa top20:ssa. Lista on koostettu käyttäen apuna pelikokemusta noin 60:stä erilaisesta tämäntyyppistä lautapelistä. Seuraavat pelit, joista ei ole pelikokemusta olisivat voineet potentiaalisesti päästä listalleni: Liberte, Princes of Renessaince, Union Pacific, .mikko