Fiktiivinen Sököilta Paavalinmaalla *********************************** Kuusi ihmistä (tai seitsemän oikeastaan) pelasi äärimmäisen vakavissaan korttia. Pöydän keskellä oli kasa rypistyneitä seteleitä ja hikisiä kolikoita. Psykologinen sodankäynti nimeltä SÖKÖ oli jatkunut jo jonkin aikaa. Tunnelma oli kiihkeä, osin tunkkainenkin...eli aivan verraton. Raha oli liikkunut puolelta toiselle. Pohjoisesta etelään. Kaupungista maakuntiin. Katsomo oli hiirenhiljaa kun jakaja aloitti jakamaan jälleen yhden jaon... Porukan ainoalla oikealla ammattilaisella, minusta heti vasemmalla istuvalla, oli kunnioitettavan suuren henkilökohtaisen rahakasansa lisäksi hyvänkokoinen suolapussi pöydällä. Ilmeisesti tequilapaukkuja varten. Tequilaa ei pöydässä nähty. Maine oli valtaisa. Af Humpuuki (esitellään myöhemmin) heitti tähän kohtaan Frangenmaisen vitsin: "jos ei kypsennä pihvejä tarpeeksi niin onko se welldone-pihvin toivojalle rarevaara vai mediumvaara". Hänestä vasemmalla istui outohiippainen rauhalliseen tahtiin sanoja ja faktoja suoltava pohdiskelija. Älytön muisti hällä. Siksi pelasikin varmaan...korttia vakavasti. Jostain syystä tunsin sukulaissielusympatiaa häntä kohtaan. Oli kyllä pohdinnoissaan ja asioissaan perusteellinen. Aina löytyi ärsyttävänkin rauhallinen argumentti suuntaan ja sitten toiseen. Tekstissä ja argumenteissä oli määrää kaukalokipottain...jotkut onnettomat sielut kyseenalaistivat laadun. Outohiipasta vasemmalle lisää ja sitten oli vitsin murjaissut ritari de la Proxy von punaparta af Humpuuki. Iloinen veikko. Paljon suojelua. Paljon taitoa. Vähän onnea. Aina tuntui olevan manat kierossa/rutussa (rautalankaosasto sanoo: manascrew) kun istui minua vastapäätä. Nyt istui minua vastapäätä. Mainio hemmo ja vallan erinomainen kopiokoneen ja printterin käyttäjä! Jos pelkästään kuuli niin voisi luulla että Frangen. Jos pelkästään näki niin ei kauemmaksi voinut vetää. De la Proxystä seuraava oli nuckumatti. Hieman hämillisen näköinen nuori, maaninen mutta unisenoloinen korttipelimies. Taitava, todella taitava kokoamaan kortit pöydästä joka jaon jälkeen. Ehkä kaikista parhaiten pokerikortit kädessään juuri hän mieleiseen järjestykseen laittoi. Mielikuvitus lensi (myöskin muualla kuin epämääräisen lauseen sanajärjestyksessä). Oliko kahden ruudun vieressä hertta? Laittaisko tuon patakolmosen noiden herttojen väliin? Sökössä kuitenkin korttien järjestys säilyi! Ehkä ratkaiseva drawback ajatellen että PELIN NIMI OLI SÖKÖ! Minusta oikealla oli kaksipäinen kotka. Puolustusvoimien entinen ja nykyinen edustaja. Toinen mainio piruilemaan. Mahtavan menestyksekäs paikallinen kyky. Menestys vain tullut sivulajista. Jotain satukorttipelejä jopa ulkomailla asti. Ei oikeaa pokeria. Ei sököä. Se kotkan toinen pää taas oli hyvä...vastaanottaamaan piruilua. Ja oli tuolla punakaupungin edustajalla omiakin avuja. Hassuja vaatekappaleita ikäisekseen sekä elämässään loistaneen ja loistavan mestariurheilijan kuvia aina mukanaan. Vihje: Kysy häneltä kuumimmat www-linkit ja yllätä vanhempasi! Minä olin kuumikko. Moonmikko. Poltin piippua! Meitä oli kuusi (kotka tuplana) ja meillä oli jakaja. Se ainoa nainen. Parhaiten säännöt tiesi, tiukasti tukisti kun joku raskaasti kämmäsi. Oli matkustanut maakuntaan jakajaksi...ja toi sattumalta mukanaan tuon ammattilaisen. Samalta seudulta? Joku tiesi kertoa että tuo suolapussin kanssa liikkuva reaalipro oli pokerilla rahoittanut vaikka mitä käihää harrastusta. Emme uskonut ilkeitä huhuja että taas joku hassu satukorttipeli oli se sijoituskohde ollut. End of kalevalamitta ja markuskajomainen lauseenrakennus. Se oli siinä sanoi tuttu urheiluselostaja kun sitten sököiltiin. Minä poltin piippua. Tarjosin de la Proxylle van uh äh Humpuukille. Olimme kavereita. Mutta jälleen kerran vastapäätä, joten emme voineet heittää kolikkoa siitä kumpi luovuttaa. Jakajatäti tukisti varmuuden vuoksi piruilevaa kotkanpäätä. Outohiippaa hiukan suolailtiin, mutta muuten oli rauhallista. Nuckumatti taisi nukkua. Sitten kävi kuin aina kävi Morgan Kaneissa. Yhtäkkiä ilmassa oli veren, hien ja raudan haju. Kaikilla oli hyvät kortit: Ammattilainen Outohiippa de la Proxy nuckumatti two-bald-headed-eagle Piippumies (minä) P A K 10 10 P 2 3 4 2 P 6 7 9 10 P A Q 7 Q P K 4 5 K P 5 6 8 9 P=pimeä kortti A=Ässä K=Kuningas Q=Kuningatar J=Jätkä Kellään ei ollut värin mahdollisuuksia. Mutta minulla ja de la Proxyllä oli täyden suoran mahdollisuudet. Muilla oli pareja. Kaksipäinen kotka alkoi puhua: 'Nokitamme satasella'. Kaikki olivat hiljaa. Sitten joku rääkäisi katsomosta: 'JUDGEEE...eikun DEALERIII, eiku JAKAJAAAA'. Sitä setvittiin aikansa. Pahasti oli termit sotkeutuneet samalla kerralla monella kielellä. Epäselvien käänteiden jälkeen katsoja poistettiin salista ja kaikki pelaajat saivat varoitukset varmuuden vuoksi. HYvÄ! Tomeraa meininkiä! (jälkeenpäin selvisi että kyseessä oli rauhan puolesta protestoinut skottikilttiasuinen vanhempi herrasmies, joka oli erehtynyt tapahtumasta) Oliko minulla suora? Oliko se persiissä seiskatuumainen...siis seiska persiissä. Mutta oliko humpuukilla kans suora? Oli aika sinkeää pohtia. NImittäin olin piruuttani jättänyt perskortin katsomatta jaon alussa. Nyt oli aika bluffata! 'Maksan satasen ja nokitan kolmella sadalla'. Kansa kohisi. Kansa ulvoi. Nälkä kalvoi. Olin syönyt pizzaa eilen ...siitä muistuikin mieleen eräs tarina, jossa....(END OF RÖNSYILY). Näin mustan enkelisiiven lehahtavan katsomossa. Miten hämäät ammattilaista? Et mitenkään. Piinaavan hitaasti heitteli nyt suolaa olkapäänsä yli. Rikkoiko peilin? Kaatuiko tikapuu? Kuoliko musta kissa kujalla? Ei vaan maksoi nokitukset korottamatta. Outohiippa teki puolestaan mitä osasi. Hänellä oli umpisesti muutakin kuin pelkästään kakkospari. Mutta jos suolapro olisi nokittanut olisi hänen asemansa ollut tukalampi. Nyt Outohiippa katsoi....ja korotti kahdella sadalla. Humpuuki heitti kolikkoa siitä, että lähteekö korotukseen mukaan. Kolikko vieri lattian alle ja siellä oli niin pimeää ettei sitten saanut selvää kumpi puoli sitten tuli. Muut nauroivat. Katsojat nauroivat. Tarjouduin heittämään vuorostani kolikkoa. Sain klaavan. Höh. Kruuna on aina minun suosikkini. No humpuuki kuitenkin scuuppasi varmuuden vuoksi ja lainasi piippuani. Kerroin hänelle että heitin klaavan. Saimme molemmat huomautuksen pelin keskeyttämisestä jonninjoutavaan. Tarkka dealeri. Nuckumatti oli ihan pihalla. Oli selkeesti väsynyt ja ehkä pikkaisen maistissakin. Alkoholi selitti sekaiset kommunikaatiot eri medioissa. No...radiohaastattelu (paikallisradio) saatiin päätökseen ja yllättävän rehvakkaasti unimies sitten tempoi seteleitä pöytään. 500 nokkiin. Siinä irccikanavakin himmeni hetkeksi! Siinä nikoitteli kaljupäiset kotkat. Siinä köyristyi omakin selkäni. Hiippakin taisi jollain luiskahtaa melkein niskaan. Suola kostui. Dealeri kertasi sääntöjä. Vain De La Proxy Punaparta af Humpuuki oli tyyni. Hällä ei ollut mitään ylimääräistä pelissä. Hän oli sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa. Hän oli LUOVUTTANUT! Jotta tunnelman pystyisi parhaimmillaan pilaamaan, niin puhutaan vähän pelipaikasta. Jotain peruspohjanmaata. Melkein kuin joku talviurheilumökki kaukana kaikessa, mutta keskellä kesää. Kaukana lähimmältä leirintäalueeltakin. Kaupungista nyt puhumattakaan. Perinteinen pelipaikka, jossa aina sattui ja tapahtui. Hyviä pelejä, huonoja pelejä, huonoja palkintoja, paljon rahanmenoa, mutta lämmin ja välitön henki. Täällä kaikki olivat ystäviä ja oudot kommellukset järjestelyihin ja peleihin liittyen pystyi juuri ja juuri vuodessa unohtamaan. Takaisin peliin: Piipunsavu utuisti maiseman. Kaksi kaljukotjanpäätä lähti mukaan. Kotkanpenikat! Laskin rahani. Tuskin tunnistin käheää ääntäni: 'tonni nokkiin'. Dealeri keskeytti ja tutki rahani aitouden. Vesileima. Check. Paperilaatu. Check. Tarkistuslanka. Check. Soitto pankkiin. Check. Puoli tuntia myöhemmin seteli viimein pistettiin aidon leimat saaneena pöydälle. Yritin keventää tilannetta jutulla vauvasta, jonka pelastin hukkumasta...juttuni loppui kuin seinään kun eteeni tuotiin valokuva, josta valitettavasti paljastui saamani viides sija vauvanheittokisasta (sillalta-jokeen -sarja). Nytkö tequila vihdoin pöytään? Suolapussi avautui taas. Setelit rapisivat...Nyt se perkele tiesi että minä en tiennyt! Siis se tiesi, että minä en tiennyt omaa perskorttiani. Jäin kiinni kuin ruostekoukkuun. Siinä sätkin ja hikoilin. MUTTa siinä kaikki samalla valaistui. Olin oikeassa. Pelasin maxpaynea hidastus päällä. PERSKORTTINI OLI SEISKA! Sen oli pakko olla! Suola-ammattilainen ei puhunut mitään. Avasi järjettömän kokoisen raharullan. Pisti kaksi tonnia nokkiin. KAKSI FAKIN TONNIA. Oh suck mikä pokka. Pirun uhkarohkeaa kun monella pelaajalla pystyi olemaan saletti häntä vastaan. Ja minulla itseasiassa kaikkia vastaan kun Humpuuki luovutti hyväkseni. Outohiipalta loppui bensa. Scoop. Nuckumatti heräsi scuuppaamaan. Olikohan enää tässä maailmassa. Liika irccaus vie voimia. Mutta kaksipäinen kotka ihmeellisesti kaivoi jostain rahat kehiin (jälkeenpäin selvisi että aikaisemmin armeijan suorittanut kotkanpää oli myynyt kadulla töherryksiään hienoina taideteoksina...). Kotka pisti rahat tiskiin ja katsoi. Kaikki katsoivat nyt minua. Minulla oli paikkoja ja mahdollisuuksia. Puu ja kuori. The rock and a hard place: 'Mulla ei ole noin paljon rahaa...', änkytin Katsomosta irtautui mustasiipinen hämähäkkiraajainen mies. Se oli se siiven lehahdus aikaisemmin. Hän tuli luokseni. Hetken tunsin pelastuksen voiman. Hän aikoi maksaa minut jatkoon. Hän aikoi auttaa minua! Minua poloista! Hän sanoi: "voi pientä", ja jäi viereeni seisomaan. Pitkänä. Uljaana. Laihana. "VOI PIENTÄ!!!!" "MITÄ VIDDUA!", karjuin. "Anna rahaa kurja!" "Pidä Nostrumisi! Suck HARD! Die Well" "I piss your FAKIN DOM PERIGNON", huusin silmäni päästä ja munat vadille. ...minä olin luullut, tiennyt ja toivonut... Mulla ei siis ollut edelleenkään rahaa lähteä mukaan. Viimeiset vedot: "käykö käytetty lottokuponki", "mulla olisis modossa kommoneita myytävänä", "katsokaapa minun kansiosta, josko siitä löytyisi jotain" ...ei auttanut mikään...minua hoputettiin, minulle naurettiin. Voi saasta kun minä oli köyhä. Humpuuki halasi minua, lohdutti. Minä itkin. Te kaikki muut nauroitte! Ja se vitun mustaenkelisiipi, joka ei tuonut päiväsankaritekoa mukanaan, nauroi: "VOI PIENTÄ!!!! HAAHAHHAHAHHAH!". Jakaja hymyili. Poistuin pelipaikalta. Rahat meni. Maine meni. Mutta jäi sentään...vittu mulle mitään jäänyt!!! Heitimme Ritari de la Proxy afterhangover Humpuukin kanssa vielä kerran kolikkoa. Taas klaava. Props: * dealeritäti joka vaivautui maakuntaan * pelien taso oli hyvä * kiihkeä tunnelma, mutta reilu meininki * raha liikkui * De La Proxy af von kindergarten Humpuuki * Skotti oli liikkeellä rauhan puolesta Slops * kolikko, jossa oli kaksi klaavaa * rahojen loppuminen * ihan turha mustasiipinen enkeli * ei yhteyksiä tosielämään Seuraavana vuonna uudestaan! The following questions were unanswered! Everything clears out in the next episode of SOAP! Kuka voitti lopulta sen ison potin? Oliko mulla seiska persiissä? Oliko kaikki etukäteen järjestetty, käsikirjoitettu näytelmä?