Pentukoulutus
Lena osallistui toukokuulla kuusi kertaa sisältävään kurssimuotoiseen pentukoulutukseen 10 kk ikäisenä. Muita rotuja olivat ainakin venäjänvinttikoira, kooikerhondje, labradorinnoutaja, berninpaimenkoira ja lagotto romagnolo.

Ensimmäisen kerran ohjelmaan kuuluivat kontakti ja istuminen. Molemmat jutut olivat meillä jo ennestään hallinnassa, joten saimme opetella seuraamista ja perusasentoa. Muita huomioitavia asioita olivat vain käskystä tehdyn liikkeen, ei kerjäämisen, palkkaaminen ja käskyn alla pysyminen. Koira saattaa aika helposti ruveta nimittäin tekemään namien toivossa omatoimisesti kaikenlaista, Lenan tapauksessa tässä vaiheessa tarkoitetaan jatkuvaa katsekontaktia ohjaajaan. Lopuksi tehtiin ohitusharjoitus eli kierrettiin ulkokautta koirien ohjaajineen muodostama kehä kontaktissa. Sekin sujui meiltä vallan mainiosti.

Toisella kerralla oli parikin häiriötekijää koulutuskentällä; läkähdyttävän kuuma auringonpaiste ja kentän toisella puoliskolla treenaavat vauhdikkaat ja äänekkäät agilitykoirakot. Monen pennun silmät nauliintuivatkin tämän tästä "isojen koirien" menoon ja saattoi miltei kuvitella niiden ajattelevan "Näyttää hauskalta puuhalta, minä kanssa tuonne isona!". Alussa kerrattiin läksyt eli kontakti ja istuminen, uutena asiana opeteltiin maahan menoa. Kouluttaja opasti meitä myös pennun ja yleensäkin koiran aktivoimiseen. Maahan laitettiin pystyasentoon tyhjä wc-paperihylsy, jonka sisälle sujautettiin nameja. Koiran piti keksiä, että se pääsee hylsyn kaatamalla käsiksi nameihin. Seuraavaksi hylsy nameineen taiteltiin umpeen ja koira sai luvan saatuaan alkaa hajottamaan hylsyä. Lena teki pyydetyt asiat ihan mallikelpoisesti tälläkin kertaa, "häiriköistä" huolimatta.

Kolmannella kerralla Lena oli hieman levoton ja kentän hajut kiinnostivat vaihteeksi enemmän kuin ohjaaja. Alussa taas oltiin kontaktissa ja istuskeltiin, ja kärsivällisyyttä kasvatettiin pysyttelemällä käskyn alla hieman pidempään. Maahan menossa piti huomioida, että palkkaa koiran vasta kun kyynärätkin ovat maassa asti. Tälläkin kertaa otettiin kevennykseksi hieman erilainen juttu eli jalkojen lomasta pujottelu. Valmiissa liikkeessä koira siis pujottelee ohjaajan kävellessä jalkojen lomasta, mikä on hyvää treeniä koiran kylkilihaksille. Lopuksi kukin koirakko vuorollaan käveli edestakaisin muiden koirakkojen muodostaman rivin editse. Ja takuulla kaikki muut selvittivät tehtävän kunnialla, Lena sen sijaan olisi halunnut haistella koko kentän, kun kerrankin sai siihen tilaisuuden.

Neljäs kerta aloitettiin jälleen kontaktiharjoituksella, jota seuraavaksi hieman jalostettiin ja saatiin opetella lyhyitä pätkiä seuraamista. Lena seurasi katsekontaktissa hyvin muutaman askeleen verran, mikä riitti tässä vaiheessa koulutusta vallan mainiosti. Sitten harjoiteltiin luvan pyytämistä eli namin sai syödä kupista vaihtelevan pituisen katsekontaktin jälkeen. Emäntä ei ollut kerinnyt nakkikaupassa käymään, joten Lena joutui "tyytymään" omiin kuiviin raksuihinsa. Hyvin tekivät kauppansa silti. Lopuksi opeteltiin perusasentoa pelkästään ohjaamalla. Koulutuksen lomassa Lenan kanssa otettiin lisäksi  istumista ja maahanmenoa vaihtelun vuoksi.

Viidennellä kerralla harjoiteltiin sen verran seuraamista ja ohitustilanteita, että Lenan kiintiö alkoi pikkuhiljaa jo täyttyä. Hienoja pätkiäkin tehtiin, vaikka välillä haisteltiin kenttää ihan urakalla. Paikalla makaamista otettiin 10s, mikä sekin tuntui varsin pitkältä ajalta. Jonkin verran harjoiteltiin myös perusasentoa; Lenalla on oikea paikka melko kohillaan, mutta käskystä liikkumiseen on vielä pitkä matka. Toisaalta lenkillä ollessa Lena palaa aika hyvin sivulle, kun pysähdytään vetämisen kitkemiseksi, tätä voisi ehkä hyödyntää perusasennon opettelussa. Viimeiselle kerralle pitäisi opetella jokin temppu, hmm...jalkojen lomasta pujottelu on meille liian työlästä, ehkä opettelemme tassun antamisen tai vielä helpomman eli peukalon näyttämisen tässä vajaassa viikossa.

Viimeisellä koulutuskerralla palasimme suusta palkkaamiseen, koska siinä kontakti pysyy parhaiten, joskaan Lena ei saa aina nameista koppia. Harjoittelimme taas aika paljon ohitustilanteita, jotka Lenalla sujuivat vaihtelevasti välillä seuraten, hetken päästä maata nuuhkien ja joskus taas katseltiin muita koiriakin. Opettelimme myös Seiso!-käskyä siten, että sillä pysähdyttiin seuraamisliikkeestä. Hieman otettiin myös ns. näyttelyseisotusta. Ihan hyvin nämä seisoskelut meiltä jo luonnistuvat, tavoitteena voisi pitää Lenan pysähtymistä vapaana ollessa, jos vaikka neiti on painaltamassa autotielle tai muuhun luvattomaan paikkaan. Seuraavaksi pentujen kärsivällisyyttä koeteltiin perusasennossa, josta ohjaaja lähti hiippailemaan kauemmas sivulle sekä koiran edestä toiselle puolelle. Lena pysyi Paikka!-käskyllä juuri ja juuri aloillaan. Luokse tuloa meidän pitää kyllä treenata, koska Lena saattaa jäädä matkan varrelle viivyttelemään mielenkiintoisten hajujen pariin. Ei sillä, että haisteleminen olisi ajokoiran tapauksessa mitenkään huono juttu. Ja temputkin tehtiin eli Lena näytti peukun; tassun antaminen ei ihan näin lyhyellä varoitusajalla mennyt jakeluun.

Niin käytiin Lenan kanssa pentukoulut, nähtäväksi jää menikö oppi kuinka hyvin perille.