Koska Lenan vanhemmat olivat menestyneet hienosti ulkomuotonsa puolesta, ajattelimme mekin kokeilla onneamme ja aloimme harjoitella Lenan esittämistä erilaisissa ympäristöissä.

Huhtikuun 2006 alussa palmusunnuntaina uskaltauduimme muidenkin koirien joukkoon oppia saamaan eli osallistuimme leikkimieliseen koiranäyttelyyn. Kyseinen Match Show oli tanskandoggi-ihmisten järjestämä tapahtuma ja paikkana oli eräs maneesi Haukiputaan Virpiniemessä. Tallialueella oli hevosten lisäksi valtavasti mutaa ja loskaa, mikä toi oman mielenkiintoisen lisänsä muutenkin jännittävään tapahtumaan. Kaikesta huolimatta Lena käyttäytyi rauhallisesti ja keskittyi yllättävän hyvin tilanteeseen nähden. Saimme kotiin viemisiksi punaisen nauhan. Tuomari kehui Lenan tyyntä olemusta, mutta kehotti vielä jatkamaan harjoituksia, koska koira juoksee kierossa eikä takaliikkeitä siten näe kunnolla. Pitänee tässä siis suunnistaa vielä näyttelyharjoituksiin ennen Kärsämäellä järjestettävää venäjänajokoirien erikoisnäyttelyä.

Osallistuimme seuraavaksi Kiimingin Koiraharrastajien järjestämään Näyttelyn alkeet -koulutukseen. Ensimmäiselle kerralle oli mukaan eksynyt hieman erikoisempia rotuja eli Lenan lisäksi karkeakarvainen unkarinvizsla ja vihikoira. Lenan juoksutyylissä ei kuitenkaan ollut kouluttajan mielestä juurikaan korjattavaa. Kentän hajut vaan veivät välillä mennessään; Lenan kirsun imuroidessa tiiviisti maan pintaa toisiin koiriin ei kiinnitetty mitään huomiota kontaktiharjoituksessa. Mutta ei kyllä huomattu ohjaajaakaan.

Lenan ensimmäinen virallinen näyttelykäynti oli Venäjänajokoirien päänäyttelyssä Kärsämäellä. Venäjänajokoiria oli ilmoitettu ennätykselliset 47 kappaletta. Meillä ei ollut suuriakaan odotuksia seuratessamme junnu-urosten arvostelun H-linjaa, mutta Lena järjestikin positiivisen yllätyksen saamalla junnunartuissa laatuarvostelun erinomainen. Kyllä siinä esittäjäkin kieltämättä hieman häkeltyi, kun pinkki nauha lätkäistiin ensimmäistä kertaa elämässä käteen. Paras narttu -kehässä putosimme viimeisenä pois jatkosta. Lena oli koko pyörityksen ajan todella rauhallinen; mitäpä sitä turhia hötkyilemään, kun makkaranpaloja tippuu suuhun tämän tästä. Kehässäkin oltiin kuin isot tytöt. Päivän antiin kuului myös velipoika Jenisein tapaaminen, ja paikalla olivat myös emä Pätkäukon Katinka ja isä Zero.

Näyttelyharjoitukset jatkuivat ja seuraavilla kerroilla olikin jo sitten enemmän koiria mukana. Näyttelyseisonta sujui edelleen mallikkaasti tyyliin suolapatsas ja kehän kiertämisessäkin oli parannusta tapahtunut.

Toukokuun ensimmäisenä lauantaina suunnistimme ryhmänäyttelyyn Pudasjärvelle. Pudasjärven kaupunki on isäntäväen kotipaikka ja siellä käydään myös metsällä. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, joten sää ainakin suosi näyttelyväkeä. Paikalla oli metsästys- ja lappalaisia paimenpystykorvia, suuria sekä pieniä ajokoiria ja mäyräkoiria. Lena sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä ja oli ainoana ilmoittautuneena venäjänajokoirana myös ROP. Ryhmäkehässä sijoituimme kolmanneksi; suomenajokoira voitti, dreeveri oli toinen ja beagle neljäs. Tunnelma näyttelypaikalla oli leppoisa, jutustelimme ajokoiraharrastajien kanssa ja sattumalta tapasimme myös Lenan emän eli Pätkäukon Katinkan kasvattajankin.

Seuraavaksi osallistuimme Oulun perinteiseen kaikkien rotujen Äitienpäivänäyttelyyn, joka järjestettiin Raatin stadionilla. Rotukehien aikana sää oli puolipilvinen auringon välillä pilkahdellessa pilvien lomasta. Lena sai tuomari Saija Juutilaiselta erinomaisen arvostelun lisäksi toisen sertinsä ja ROPin. Esittäjä sai myös kuulla omistavansa upean koiran. Ryhmäkilpailujen lähetessä alkoi satamaan kaatamalla vettä eli paikalla oli kirjaimellisesti uitettuja koiria (ja omistajia). Emme sijoittuneet enää, joten lähdimme kotiin. Päivä oli jälleen antoisa kokemus, näyttelyissäkään ei tarvitsisi enää sertien puolesta käydä kuin reilun vuoden kuluttua. Ehkä silti joissakin "tärkeissä" näyttelyissä piipahdetaan.

Toukokuun näyttelyurakka sai, ettei sanoisi, keskinkertaisen päätöksen. Osallistuimme Oulaisissa pidettyyn SAJ:n alaisten rotujen ja samalla Kettukilvan tukinäyttelyyn. Ensinnäkin posti oli jättänyt näyttelypaperimme matkan varrelle, ilmoittautuminen oli kuitenkin mennyt perille. Itse näyttelypaikalle oli saapunut meidän lisäksemme 6 venäjänajokoiraa, joista yksi oli uros. Loput olivat suomenajokoiria lukuun ottamatta yhtä englantilais-venäläistä ajokoiraa. Lena oli hiukan levoton, mutta käyttäytyi silti ihan hyvin kehässä. Saimme laatuarvostelun hyvä; vähän joka puolella oli parannettavaa. Ruokaa vähemmän tai lenkkiä enemmän, takaliikkeissä petraamisen varaa ja ujouskin vielä vaivasi. Seitsemästä koirasta kolme sai erinomaisen ja loput hyvän arvostelun. Näinhän se menee, aina ei voi voittaa.

Huhtikuussa 2007 palauttelimme mieliin kehäkäytöstä KiiKo Ry:n järjestämissä näyttelytottumusharjoituksissa. Lisäksi osallistuimme 22.4 saman seuran järjestämään match showhun isojen aikuisten luokkaan. Lena sai punaisen nauhan hovawartia vastaan ja punaisten jatkokehässäkin saimme jatkaa toiselle kierrokselle, mutta pidemmälle rahkeet eivät riittäneet. Lena käyttäytyi kehässä rauhallisesti, mitä nyt loppuvaiheessa hieman herpaantui maata nuuhkuttamaan.

Vapun alla kävimme näyttäytymässä Venäjänajokoirien päänäyttelyssä Kiuruvedellä. Tapahtumaan oli ilmoittautunut 38 venäjänajokoiraa eli hieman vähemmän kuin vuosi sitten. Lena esiintyi edukseen ja voitti nuorten luokan erinomaisella laatuarvostelulla. Seuraavana päivänä suuntasimme Teatrialle Oulun Eläinkodin järjestämille Eläinmessuille. Aluksi kävimme luovuttamassa verta koirien geenitutkimuksen materiaaliksi. Lisäksi osallistuimme sisätiloissa pidettyyn match showhun eli samalla totuttelimme hieman erilaiseen ympäristöön. Paikalla olivat sattumalta myös Lenan siskopuolet Nata ja Muska, ja kaikki kolme tietysti saivat punaiset nauhat isojen aikuisten luokassa. Seurasimme myös koirahieronta- ja -tanssinäytöksiä. Menossa mukana oli niin ikään Lenan näto-tuttavuus Hulda-belkkari, jonka emännän kokkaamat namipallerot maistuivat Lenankin suussa kovin makoisilta.

Elokuussa osallistuimme Active Dog:n järjestämään match showhun, joka pidettiin tekonurmipohjaisessa 12mx30m kokoisessa hallissa Haukiputaalla. Isojen koirien tuomarina toimi Anita Alatalo, jolta Lena sai aluksi sinisen nauhan varautuneisuuden takia. Lena ei oikein viihtynyt hallin hälinässä, ja liekö juuri loppuneilla juoksuillakin ollut osuutensa asiaan. Silti sijoituimme kolmansiksi sinisen nauhan saaneiden reilun 15:n ison aikuisen joukosta. Lena liikkui hyvin, mutta loppukehässä se ei jaksanut enää yhtään keskittyä paikalla oloon. Tämä oli kuitenkin meidän ensimmäinen match show -sijoituksemme!

Ilmoittauduttuamme Oulun näyttelyyn aloimme kulkea taas myös näyttelyharjoituksissa. Lena meni hienosti myös vieraiden esittämänä, kunhan vain oli makupaloja luvassa. Toisia koiria ja niiden omistajia Lena ei juuri noteerannut, mutta tiesi kyllä, missä taskussa heidän naminsa ovat. Tilannetta ei rauhoittanut sekään, että koiran ruokki ennen näyttelytreenejä.

Syyskuussa olimme Koiraharrastajien klubi ry:n Ouluhallin parkkipaikalla järjestämässä hyväntekeväisyys - match showssa. Ennen isoja aikuisia oli lapsi&koira-kisa, pienet ja isot pennut ja parikilpailu eli odottelimme omaa vuoroamme pitkän tovin. Vettäkin kerkesi ripsauttaa tapahtuman aikana. Lena sai sinisen nauhan whippetiä vastaan, eikä sijoittunut enää loppukehässä. Esiintyminen kuitenkin sujui tällä kertaa ihan mukavasti, mitä nyt muiden kehään tiputtelemat herkut kiinnostivat välillä liikaa. Varsinkin kun huonosti varustautuneelta handlerilta olivat omat namit loppuneet aikaa sitten. Ihan tyhjin käsin emme kotimatkaa aloittaneet, sillä ostamillamme arvoilla voitimme koirashampoon, harjan ja solmion.

Lokakuussa kävimme ensimmäistä kertaa näytillä syysnäyttelyssä, Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Kempeleessä. Kehä sijaitsi asfalttipohjaisessa pressuteltassa. Lena oli ainoa venäjänajokoira ja sai avoimessa luokassa laatuarvostelun hyvä. Tuomari kiinnitti heti alkumetreillä huomionsa koiran laihaan olemukseen, vaikka muuten ei ollut juuri moitittavaa.

Helmikuun 2008 loppupuolella osallistuimme Tornion ryhmänäyttelyyn, joka järjestettiin ajokoirien osalta paikallisen raviradan katsomotiloissa. Saavuimme paikalle hieman viime tingassa, mutta ehdimme kuitenkin hetken hengähtää ja seurustella muunkin venäjänajokoiraväen kanssa ennen omaa vuoroamme. Alkuun Lena oli sisätiloissakin lunkisti, mutta jossain vaiheessa yleinen hälinä teki sen todella rauhattomaksi. Oli epämukava tunne esittäjän osalta aavistella, miten itse kehässä tulisi käymään. Tuomarilta saimme ansaitun laatumaininnan H ja kehäsihteeriltä neuvon lisätreeneistä. Aika näyttää, mihin suuntaan asiat Lenan korvien välissä kehittyvät. Yleisellä tasolla tiedossa on ainakin lisää tottelevaisuuskoulutusta yhteistyön parantamiseksi sekä monenlaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin tutustumista.

Huhti-kesäkuussa 2008 kuljimme ahkerasti lähialueen match showeissa, joissa Lena esiintyi yllättävän mukavasti. Kerran pääsimme jopa palkintosijoillekin Lenan ollessa Suomen Dobermanniyhdistys Ry:n Pohjois-Suomen alaosaston järjestämässä Pohjola Winner 2008 -match showssa isojen aikuisten punaisten toinen. Tuomarina toimi Anita Alatalo, joka on aiemminkin sijoittanut Lenan match showssa.

Kesäkuussa osallistuimme Kemin ryhmänäyttelyyn, mutta valitettavasti Lenan käytös ei ollut juuri muuttunut parempaan suuntaan edelliseen viralliseen näyttelykäyntiin nähden. Hieman apein mielin täytyy todeta, että Lenan lupaavasti alkanut näyttelyura on toistaiseksi ohitse.