Kessun, Tiitun ja Lenan Reissuvihko

Tänne sivulle merkitään muistiin koiramaisia juttuja päiväkirjatyyppisesti:

4.-5.10.2008
Lauantaina taas metsästimme jänistä muutaman tunnin Isoniemessä. Aluksi olimme niemen kärkiosassa peltomaastossa, mutta jänis löytyikin lopulta toisaalta, hakkuuaukean reunamilta. Ajoa kesti vajaan tunnin ja Essi sai puolessa välissä melko herkullisen ampumatilanteen valitsemaltaan passipaikalta. Jänis teki yllätyshyökkäyksen, tuli liian lähelle ja Essi ampui kaksi kertaa ohi. Toista kertaa pupujussi ei mennyt samaan vipuun ja hävisi lopulta koiraltakin. Lenasta löytyi taas sinnikästä hakijaa/hukan selvittelijää, koiran sai käydä hakemassa omin käsin puskasta takaisin.

20.9.2008
Pidimme taukoa jänisjahdista pari viikonloppua Lenan kiiman takia. Lauantaina klo 7-11 Lena ajoi Aittojärven Isoniemessä kolmea eri jänistä, joista kaksi saatiin eräksi. Ensimmäinen 20min ajoon ja toisesta tuli hukka soratielle. Kolmannesta jäniksestä saatiin näköhavainto, kaato olisi tullut vajaan kymmenen minuutin ajoon, mutta jänis onnistui eksyttämään lopulta koiran tielle.

1.9.2008
Olimme Lenan kanssa jänisjahdissa Aittojärvellä ensin Livonsaaressa ja sitten Isoniemessä. Livonsaaresta ei neljän tunnin aikana jänistä löytynyt ja siirryimme mantereen puolelle Isoniemeen. Siellä Lena ajoi kahta eri jänistä, ensimmäistä 20min ja toista 60min. Vaikka molemmat jänikset nähtiin, kaatoja ei saatu. Sää oli aurinkoinen, mutta ajoittain kova tuuli heikensi ajohaukun kuuluvuutta.

3.7.2008
Kessu matkasi ikivihreille metsästysmaille, lepää rauhassa Ystävä.

29.6.2008
Lena 3v.

19.-21.6.2008
Juhannus Jongulla.

8.6.2008
Lena Kemin ryhmänäyttelyssä.

25.5.2008
Lena sijoittui Pohjola Winner -match showssa isojen aikuisten punaisten toiseksi.

3.4.2008
Kessu 12v ONNEA!

21.-23.3.2008
Pääsiäisen aika kului perinteiseen tapaan Essin isän luona ja menossa mukana olivat myös Tiitu ja Lena. Aluksi Tiitu joutui kahnauksiin pihapiiriin taloksi asettuneen poron kanssa, eikä sarvipää todellakaan ollut tilanteessa alakynnessä. Elukka kuitenkin vetäytyi metsän siimekseen vierailumme ajaksi. Teimme päivittäin hiihtolenkkejä järvelle ja metsässäkin kulku onnistui kelkkauria pitkin. Ahveniakin Essi sai narrattua likemmäs 30. Sunnuntaina ollessamme hiihtolenkillä yhytimme rantaviivaa pitkin jolkottelevan ketun, jonka jälkiä koirat saivat tosin vain tyytyä haistelemaan.

23.-24.2.2008
Lena osallistui lauantaina Tornion ryhmänäyttelyyn, josta ajelimme suoraan Pudasjärvelle käydäksemme viimeistä kertaa tälle kaudelle jänisjahdissa.
Sunnuntaiaamu valkeni -27°C pakkasessa. Haimme kolmannen passimiehen Kurenalta kyytiin ja suuntasimme asuntoautollamme jälleen Aittojärvelle odottelemaan sään lauhtumista. Käväisimme välillä Ypykkäjärven mökillä aamukahvilla ja noin kymmenen aikaan palasimme takaisin maastoon päästämään Lenan suoraan jäniksen jäljelle. Vartin päästä ajo lähti käyntiin ja kesti tunteroisen. Puolilta päivin pidimme reilun tunnin huilitauon ja vaihdoimme tukikohtamme Ypykkäjärvelle. Siellä Lena etsiskeli toista tuntia jänistä, kunnes kolmen tienoilla odotettu haukku kajahti ilmoille. Jänis sai kyytiä 1,5h paksulumisessa maastossa, lumisateisessa ja tuulisessa säässä. Tälläkään kertaa ei ollut tuuria mukana, jotta saalista olisi tullut. Illan alkaessa hämärtymään oli vain tyydyttävä ottamaan Lena kesken kaiken kiinni. Seuraavan kerran siis palaamme asiaan puolen vuoden päästä ja tällä välin keskitymme muihin hommiin.

17.2.2008
Olimme toistamiseen metsällä samoissa Aittojärven maastoissa kuin edelliselläkin kerralla. Ajellessamme paikalle näimme runsaasti jäniksen jälkiä yöllä sataneessa ohuessa lumipeitteessä. Laskimme koiran irti klo 8 aikoihin järven perästä. 40 minuutin kuluttua käveltyämme järven rantoja Isolahteen Lena löysi jäniksen. Ajoaikaa kertyi nelisen tuntia, kerran se kulki suon poikki ja takaisin, ja pyöri välillä pienemmällä alueella metsässä. Mikko näki jäniksen kerran, mutta valitettavasti liian kaukaa ammuttavaksi. Jänis ei juossut ojia eikä teitä pitkin, ainoastaan ylitti niitä eli passipaikan valinta kahteen pekkaan oli aikamoista hakuammuntaa. Lopulta koira otettiin kiinni hukalta puoli kahden maissa. Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila nollan tuntumassa, joten aika kului kuin siivillä kevättalvisesta säästä nauttien ja koiran edesottamuksia seuraten.

6.2.2008
Tiitu 4 v.

26.1.2008
Lähdimme pitkästä aikaa jänismetsälle Aittojärven ja Etelälammen välimaastoon. Pakkasta oli muutama aste ja lunta runsaasti. Olimme liikkeellä noin klo 8-11. Jäniksen jälkiä ei juuri näkynyt, mutta Lena otti kuitenkin pitkäkorvan ylös metsän siimeksestä. Koska haukku kantautui melko satunnaisesti lumenpaljouden keskeltä, oli ajon kestoa ja kulkua jokseenkin hankala seurata. Olisiko reilu puoli tuntia ajanut. Tyytyväisin mielin saimme kuitenkin seurata Lenan innokasta työskentelyä lumella, se kun tuntuu pikkuhiljaa päässeen jyvälle siitäkin elementistä. Järvellä oli myös melko tuoreet supikoiran jäljet, mutta niitä Lena ei innostunut jäljittämään, vaikka jänistä ei ollut vielä löytänytkään.

5.1.2008
Olimme Tiitun ja Lenan kanssa koirapuistossa, pakkasta oli -15°C. Tiitu oli vaihteeksi rettelöintituulella, mutta eipä pysynyt Lenan ja tämän juoksukaverin afgaanin menossa mukana. Alussa Lena karkasi koko aitauksestakin, kun toinen porteista ei ollutkaan kunnolla kiinni. Onneksi koira palasi melko pian samaa tietä takaisin, eikä lähtenyt huitelemaan omille teilleen.

30.12.2007-2.1.2008
Sunnuntaiaamuna Essi pakkasi Tiitun ja Lenan autoon, ja läksi viettämään vuoden vaihdetta kotoperälle. Luntakin satoi samana päivänä parahiksi suunniteltua jäniksen jallitusta silmällä pitäen. Maanantaiaamu valkeni -4°C pikkupakkasessa. Kävelimme lahden yli niemeen, jossa Lena ajoi katkonaisesti tunnin verran jänistä. Kuljeskelimme vielä muutaman tunnin etempänä Jongun rantoja kierrellen. Tiistaina olikin sitten kymmenen astetta kovempi pakkanen ja samaisesta niemestä ei tällä kertaa jänistä löytynytkään. Lenakin ehti talon pihaan vastaan ottamaan järveltä saapastelevaa Essiä puolentoista tunnin rupeaman jälkeen. Tosin koira kävi vielä tunnin omatoimilenkin aivan toisella suunnalla. Ihmetteli varmaan, miksi mennään samaan paikkaan, vaikka valinnan varaakin löytyy. Keskiviikkoaamuksi oli pakkanen vielä hieman kiristynyt -18°C:een. Sillä kertaa kolusimme ensin entisiä viljelyksiä, koska sielläkin oli todella paljon jäniksen jälkiä. Lena kävi pöläyttämässä syömään yrittäneen poron tiehensä, mutta palasi hetimiten takaisin työmaalleen. Kun mitään ei tunnin etsiskelyn jälkeen tuntunut löytyvän, Essi ajatteli käydä sisällä talossa lämmittelemässä. Lena oli tällä välin vaihtanut omin päin maisemia suon taakse, josta se oli löytänyt jäniksen ajettavakseen. Alueella oli myös porojen ja hirvien polkuja, mutta ne eivät näyttäneet menoa haittaavan. Lena viihtyi reissullaan kolmisen tuntia. Essi yritti välillä passittaa ojan varsia, mutta ilmeisesti tarvitaan vielä lisää kokemusta ja hieman tuuria matkaan, jotta saalista tulisi.

23.12.2007
Sunnuntaina olimme kolmisen tuntia taas Etelälammen suunnalla. Pakkasta oli -7°C ja maastossa hankilumesta pilkisteli paljas maa. Lena oli poissa näköpiiristä pisimmillään 2 tuntia, johon sisältyi vartin katkonainen ajon pätkä. Olemme nyt pari viimeistä kertaa odottaneet yhdessä paikassa ja antaneet koiran hakea, kun aiemmin olemme kävelleet useiden kilometrien lenkkejä ja koira on joutunut seuraamaan haun ohessa kulkuamme.

15.-16.12.2007
Lauantaina olimme klo 10-13.30 ja sunnuntaina klo 9-12.30 Aittojärven Etelälammella jänismetsällä. Maastossa oli lunta jonkin verran ja lämpötila nollan tuntumassa. Lena teki puolesta tunnista tuntiin hakulenkkejä ja sunnuntaina ajoikin katkonaisesti vartin verran.

24.11.2007
Lauantaiaamuna ajelimme koko konkkaronkka noin puoli yhdeksäksi Aittojärven Isoniemeen. Perjantaina oli sadellut paljon uutta lunta loppuviikosta sulaneen tilalle ja pakkastakin oli vain -9°C viime lauantaisen -20°C sijaan. Lena ei kuitenkaan päässyt ihan heti jänistä hakemaan, koska havaitsimme joen toisella puolella mökkipalon, josta Mikko ilmoitti hätäkeskukseen. Mikon jäädessä seuraamaan tilannetta, Essi kävi vajaan kolmen tunnin reissun Lenan kanssa. Ainakin parit jäniksen jäljet menivät tien yli ja Lena haukuskelikin jollekin metsän siimeksessä. Parille pöläyttämälleen riekolle se ei kuitenkaan ääntä antanut. Loppuajasta Lena hävisi jonnekin ja löytyi lopulta autolta Mikon hoivista. Sen tassut eivät olleetkaan kestäneet pakkaslumen ala oleva ohutta hankea ja niiden anturoihin oli tullut halkeamia. Onneksi koira kuitenkin tajusi pysytellä koko reissun ajan poissa joelta, joka oli osittain vielä sula.

13.11.2007
Potkurikausi avattu Lenan osalta ja hulkakkaat kelit onkin.

11.11.2007
Isänpäivää vietimme pitkästä aikaa lumimaastoissa jänistä etsien parillakin eri alueella Pudasjärvellä. Edellistalvelta jäi Lenalta kunnollinen jänisajo lumella tekemättä, eikä tälläkään kertaa tullut asiaan vielä muutosta. Lena kyllä haeskeli menemään, vaikka aamusta alkanut lumisade peittelikin kaikki jäljet. Tämän kauden tavoitteena on siis saada jänistyöskentelyjä myös lumella. Tottelevaisuuspuolella on paneuduttu pillillä luokse tuloon, kun toisinaan tuntuu koiran korvat jääneen kotipuoleen.

3.-4.11.2007
Lauantaina olimme pienen tauon jälkeen Lenan kanssa metsällä, tällä kertaa valtion mailla Mertajoella. Kuuden tunnin aikana ei jänistä löytynyt, sen sijaan Lena ajoi ärräpäiden saattelemana ensimmäiset poroajot tälle syksylle.
Sunnuntaina Essi osallistui Lenan kanssa Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho Ry:n järjestämälle koiran lihashuoltokurssille. Kouluttajana oli Sanna Uhlbäck Kuhmosta ja muut osallistujakoirat olivat mäyräkoiria. Teoriaosuuden ajan Lena köllötteli rauhallisesti häkissä, mitä olikin peräti parina päivänä harjoiteltu. Käytännön hieronnan ja venyttelyn aikana Lena oli vaihtelevasti makuulla ja jalkeilla, mutta rentoutui toki välillä käsiteltäväksikin.

13.10.2007
Olimme Lenan kanssa kuutisen tuntia vaihteeksi Jongun Metsästysseuran mailla, mutta jäniksen jänistä emme tavanneet. Muutamia teeriä ja koppeloita sentään näimme.

6.10.2007
Lena ensimmäisessä "syysnäyttelyssään" Kempeleessä.

29.-30.9.2007
Lauantaiaamuna olimme Lenan kanssa nelisen tuntia Tuulijärven takana. Samalla alueella oli myös hirviseurueen koiralla hirvi haukussa, joten poistuimme kohteliaasti takavasemmalle. Paluumatkalla Lena kävi taas ajamassa jotain, mutta emme saaneet sen kummempaa selvyyttä asiaan. Mikko sai saaliiksi kuitenkin ukkoteeren. Illaksi ajoimme "niemeen", mistä käsin Mikko ja Pekka kävivät Kessu mukanaan veneellä iltalennolla. Hanhia olisi kuulemma tullut, jos olisi ollut enemmän tuuria matkassa.
Sunnuntaiaamuna Essi kävi Lenan kanssa kolmen tunnin lenkin "niemen" jäniksiä etsimässä. Alkuun Lena haukahteli satunnaisesti hakkuuaukealla olleille hajuille. Viime aikoina perusjänisajohaukun ohella Lena on alkanut haukkumaan pätkittäistä matalaa haukkua pienellä alueella, jolloin kyseessä on yleensä olleet linnut tai hirvien makuupaikat. Vihdoin viimein lähempänä niemen kärkeä Lena sai jäniksen ylös ja tällä kertaa ei ollut epäilystäkään, mitä elukkaa vietiin. Vartin kuluttua jänis palaili takaisin ja tuli tiensä päähän, kun Essi sai tilaisuuden ampua elämänsä ensimmäisen riistalaukauksen. Kaato olisi ollut lähes täydellinen, jos Lena ei olisi eksynyt jäljeltä. Mutta hyvillä mielin palailimme silti herättelemään aamu-unista isäntää.

22.-23.9.2007
Lauantaiaamuna olimme kolmatta tuntia "niemessä", kunnes rankkasateen saattelemana vaihdoimme maisemia Venkaalle Ahmaojan varteen. Iltahämärissä nuotiolla istuessamme koirat valpastuivat murisemaan, ja pian Lena hävisi metsään ajamaan jotain eläintä. Mikko oli kuulevinaan kauempana rähäkkää ajon tiimellyksessä ja arveli ketun saaneen koiran jälkeensä. Hetken päästä Lena sitten palasi, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sunnuntaiaamuna Essi kävi Pasin, Lenan ja Kessun kanssa yhdistetyllä jänis- ja maalintumetsällä. Lena oli hakuretkillään paljon poissa näköpiiristä ja odotellessamme puolestaan Kessun kärsivällisyys alkoi loppua. Riistaa ei ollut juurikaan liikkeellä, ja Lena saikin tyytyä haukahtelemaan vain parille pyylle ja hirvien makuuksille.

15.-16.9.2007
Lauantaina olimme Lenan kanssa nelisen tuntia tuulisessa Isoniemessä. Loppuajasta Lena sai jäniksen ajoon reiluksi puoleksi tunniksi, mutta ajon kulkua oli erittäin vaikea seurata kovan tuulen vuoksi. Hukan tullessa otimme koiran kiinni, ja Essi lähti Lena ja Tiitu mukanaan kohti Kiiminkiä.
Sunnuntaina Essi osallistui Lenan kanssa Koiraharrastajien klubi ry:n Ouluhallin parkkipaikalla järjestämään match showhun. Sää oli epävakainen ja välillä vettä tuli taivaan täydeltä. Lena sai whippetiä vastaan sinisen nauhan ja loppukehässä lämmintä kättä. Arpaonni sentään suosi emäntää koirashampoon, harjan ja solmion muodossa.

8.-9.9.2007
Lauantaiaamuna kävimme Lenan kanssa Oulun Erä- ja Kennelkerhon mailla, mutta seudulla ei näkynyt merkkiäkään jäniksistä. Puolilta päivin olimme Aittojärven Isoniemessä, missä Lena ajoi melkein tunnin jänistä. Sieltäkin palasimme tyhjin käsin, osasyynä tähän lienee alueella autoilleet toisen seurueen passimiehet.
Sunnuntain olimme jälleen Ypykkäjärvellä. Aamulla Lena ajoi useaan otteeseen, mutta hukkasi joka kerta ilmeisesti tielle, eikä jänis tullut ampumahollille. Päivällä vaihdoimme maisemaa veneen kyydissä Isojärven alueelle. Siellä Mikko pudotti kyyhkysen, jonka Lena päästi lopullisesti päiviltä. Muutama tunti vierähti myös nuotiolla makkaraa paistaen ja leväten. Paluumatkalla saimme telkän ja tavin, joista toisen Lena kävi uimalla noutamassa veneen vierestä. Jänistä ei kuitenkaan sillä reissulla löytynyt. Iltasella kävimme vielä reilun tunnin metsällä ja hieman klo 17 jälkeen Lena otti jäniksen ylös. Ajoa kesti reilu puoli tuntia ja saaliiksi saimme hyvän kokoisen metsäjäniksen. Kotimatka sujui arvatenkin tyytyväisin, vaikkakin väsynein mielin.

1.-2.9.2007
Kauden jänisjahti alkoi jännittävissä tunnelmissa, koska rutto tuntui karsineen kantaa voimakkaasti. Lauantaina olimme klo 6-9 vesisateisessa Isoniemessä, jossa Lena juoksutti pariin otteeseen pientä poikajänistä. Sunnuntaiaamu puolestaan valkeni pikkupakkasessa ja sumuisessa säässä. Aamutuimaan ajelimme Ypykkäjärvelle juuri parahiksi kuulemaan, että jänis oli painellut kettu perässään pihapiirin tuntumassa. Pitkäkorva näkyikin istuvan naapurin mansikkamaan reunassa. Lena lähti hakemaan vauhtia läheisestä metsästä ja jänis oli ehtinyt jo häipyä koiran tullessa paikalle. Mahtoi kyläläisten silmistä karista viimeisetkin unen rippeet, kun Lenan ajo kulki ristiin rastiin talojen seassa. Lisäksi Tiitu säesti Vertti -laikan kanssa tarhassa. Lena hukkasi jäniksen tielle, joten siirryimme syrjemmäs metsään. Siellä Lena ajoi pari kymmenen minuutin pätkää. Toisella kerralla ajettava hiippaili passin selustaan rapistelemaan, mutta sai jatkaa matkaansa. Lähes 6-tuntisen metsästelyrupeaman päätteeksi kävimme vielä läheisellä Isojärvellä. Lenan meno oli kuitenkin vauhdikkaan aamun jäljiltä rauhoittunut, ja emme saaneet muuta riistaa liikkeelle kuin useita teeripoikueita.

23.-26.8.2007
Kessu pääsi pidennetylle viikonloppumetsälle Mikon ja kumppaneiden mukana. Hanhia ei tälläkään kerralla osunut kohdalle, muita vesilintuja kylläkin.

20.8.2007
Mikko ja Pasi kävivät Kessun kanssa iltalennolla Pudasjärvellä. Kessu etsi ahkerasti soilta lintuja ja löysikin taveja, mutta metsämiehillä oli isommat linnut kiikarissa. Mitään ei kuitenkaan tullut saaliiksi.

12.8.2007
Lena oli Active Dog:n järjestämässä match showssa isojen aikuisten sinisten kolmas, tuomarina Anita Alatalo.

28.7-5.8.2007
Reilu viikko vierähti tien päällä Pohjois-Norjan maisemissa. Koirista menossa mukana olivat Lena ja Tiitu, Kessu oli Essin isän hoivissa Jongulla.

Lauantaina pakkasimme asuntoautoon kaiken tarpeellisen ja suuntasimme ensin Aittojärvelle, jonne Kessu oli alunperin tarkoitus viedä hoitoon. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli hieman levoton. Lenalla oli juoksu ja muuan paikallinen neljänviljankoira piiritti sinnikkäästi asuntoautoa parin tunnin ajan aamuyöllä, Lenan vinkuessa sisällä autossa.

Sunnuntaina puolen päivän maissa veimme Kessun sitten hoitopaikkaansa Jongulle, missä se sai pitkästä aikaa nauttia maaseudun rauhasta järven äärellä. Seuraavaksi ajelimme yhtä kyytiä rajan tuntumaan Sevettijärvelle yöpymään. Maanantaina kävimme tullissa näyttämässä koirien passit, ja pysähdyimme Näätämössä desinfioimaan kalastusvälineet ja ihastelemaan Neidenelvan kosken kuohuja. Matka jatkui Varangerbotnin ja Tana brun kautta aina Mehamniin saakka. Maisemat olivat komeat, joskin kuski ei niitä juuri ehtinyt ihastelemaan keskittyessään mutkaiseen ja mäkiseen tiehen. Näillä korkeuksilla oli helppo lenkittää koirat, maasto oli todella helppokulkuista. Tiistaina ajoimme edemmäs Gamvikiin. Kävimme Slettnesin majakalla, joka tosin sattui olemaan remontissa. Essi kiersi koirien kanssa muutaman kilometrin mittaisen luontopolun. Vaikka Jäämeren rannoilla tuulikin, oli pipo päässä kuitenkin liikaa. Paluumatkalla käännyimme vahingossa Kjøllefjordiin, missä auton navigaattori pyöritteli meitä miten sattuu yrittäen neuvoa jollekin käytöstä poistuneelle vuoristotielle. Adamsfjordin tienoilla poikkesimme pienelle, hieman autoamme leveämmälle, sivutielle, joka mutkitteli erilaisia vesistöjä (tekoaltaita, tunturijokia ja -järviä) seuraten. Alueella oli paljon paikallisia retkeilijöitä ja pari suomalaistakin. Kerran, ajaessaan tien sivuun, Mikko sai auton jäämään kiinni ja hetken ehdimme miettiä, mistä lähtisimme apua pyytämään. Onneksi saimme auton työntämällä irti. Palasimme vielä aamuyön tunteina takaisin, likemmäs päätietä yöpuulle. Maastossa rapistelevat tunturisopulit ja niiden kolot kiinnostivat koiria kovasti. Keskiviikkona matkalla Lakselvin kautta Altaan Tiitu ja Lena saivat puolestaan ihmetellä tien pientareilla vapaana laiduntavia lampaita. Lena nuuhkutteli jälleen innokkaasti auton ilmastointikanavia, kuten sillä oli ollut tapana tehdä koko matkan ajan, aina kun aihetta oli. Altassa olimme yön leirintäalueella; tänäkin kesänä valitsimme sattumalta paikan, joka sijaitsi huskytarhan naapurissa. Torstaina sitten tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin, Tirpitz- ja Altan museoon. Altasta laskeuduimme Kautokeinoa kohti, Gievdneguoikaan. Kautokeinoelvan tuntumaan oli leiriytynyt suomalaisia kalamiehiä, ja liityimme heidän seuraansa pariksi yöksi. Mikko sai saaliiksi siian ja kilosen taimenen. Lauantaina palasimme Kautokeinon kautta Suomen puolelle ja ajoimme Rovaniemelle leirintäalueelle yöpymään. Kotimatkalla sattui läheltä piti -tilanne; ylähyllyllä ollut matkatelevisio tipahti kuskin takana olleelle penkille, jossa Tiitu nukkui. Onneksi koiraan ei osunut, mutta Tiitu kylläkin vaihtoi paikkaa loppuajaksi.

Sunnuntaina haimme Kessun kyytiin, se oli viihtynyt kuluneen viikon hyvin Essin isän kaverina. Me muutkin viihdyimme tahollamme ja ensi kesän retkisuunnitelmat ovat jo ajatuksissamme.

24.-27.7.2007
Sää suosi kesälomareissua Jongulle. Lena tosin sai nautiskella keleistä kytkettynä, koska sillä sattui olemaan juoksu ja toisaalta paikallisille pupujusseille olisi saattanut käydä köpelösti ennen aikojaan. Tiitu saikin sitten jolkotella mennen tullen vapaana Lenankin puolesta. Koirat heittivät myös talviturkkinsa järvessä. Tiitu aliarvioi matkan veneestä rantaan ja ryhtyi polskimaan. Lena puolestaan ui pikkupätkän Essin avustuksella. Molemmat koirat taitavat olla maakrapuja; Tiitun uintitekniikka ei ole paras mahdollinen ja Lenakin ui vain veteen vietäessä. Kävimme myös soutelemassa ongella ja yhtenä päivänä teimme kävelyretken läheisille soille.

29.6.2007
Lena 2v Onnittelurapsutukset!

30.5.2007
Lena sai hyväksytyn tuloksen rabiesvasta-ainetestistä.

26.-27.5.2007
Lauantaina käväisimme taas koirapuistossa Tiitun ja Lenan voimin. Paikalla oli yllättäen sama tanskandoggi, kuin edellisellä kerralla Lenan kanssa käydessä. Ei Tiitullakaan ollut juuri nokan koputtamista tällä kertaa, sillä kun on joskus tapana vähän mittailla paremmuutta muiden koirien kanssa.
Aurinkoisen sunnuntaipäivän vietimme Pudasjärven Ervastin Jaaskamonkoskella. Mikko kalasteli äitinsä kanssa joella ja Essi patikoi Tiitun ja Lenan kanssa pitkin metsiä ja kyläteitä. Koirat tekivät tuttavuutta kunnioitusta herättäviin hevosiin pariinkin eri otteeseen, molemmat osapuolet tosin tyytyivät lähinnä tuijottamaan uteliaina toisiaan.

16.5.2007
Maalaiskoira(t) kaupungissa eli Akuutissa rokotus- ja vasta-aineasioilla. Tiitun karvanvaihto on puolessa välissä koiraa menossa ja oli oma hommansa saada neiti kopista vesisateeseen harjattavaksi. Kaupunkiin päästyämme parinsadan metrin kävelymatkan aikana parkkipaikalta eläinlääkäriin Tiitulla kerkesi kakkahätä yllättää kahdesti. Odotustilassa Tiitu ilmoitteli olemassaolostaan aluksi haukkumalla ja loppuajasta se tyytyi vain urisemaan ja porisemaan laikamaiseen tyyliinsä, ja levittelemään karvatupsaleita ympärilleen. Vastaanottohuoneeseen Tiitu siirtyi tuttuun sutimistyyliinsä, eipähän ainakaan tarvitse koiraa perässä vetää. Eläinlääkäri katsoi Tiitun hampaat ja kuunteli sydämen, ja lopuksi antoi rokotuksen. Lenalta otettiin toistamiseen verta rabies-vasta-ainemääritystä varten ja koira oli koko reissun ajan suht korrektisti. Palkaksi koettelemuksestaan tytöt saivat isot putkiluut tarhaan syötäväksi.

12.5.2007
Lena kävi pitkästä aikaa Puokkarin koirapuistossa. Paikalle olivat eksyneet lisäksemme saksanseisoja ja ISO musta doggiuros. Lena näytti pikkukoiralta dogin rinnalla, mutta hyvin koirat tulivat keskenään juttuun.

29.4.2007
Vierailimme Lenan kanssa Oulun Eläinkodin järjestämillä Eläinmessuilla Teatrialla. Paikalla oli mahdollisuus antaa verinäytte materiaaliksi koirien geenitutkimukseen, ja lisäksi osallistuimme match showhun.

28.4.2007
Venäjänajokoirien päänäyttely Kiuruvedellä.

22.4.2007
Lena osallistui isojen aikuisten luokkaan Kiimingin koiraharrastajat Ry:n järjestämässä match showssa. Kotiin viemisiksi saimme punaisen nauhan ja kehäkokemusta.

17.4.2007
Lena kävi mutkan näyttelytreeneissä verestämässä muistia kehäkäytöksestä. Kaikki sujui totuttuun tapaan turhia hötkyilemättä eli näytelmien takia ei siis luultavasti tarvitse yöuniaan menettää. Tarkoituksenamme on suunnistaa vappua edeltävänä viikonloppuna venäjänajokoirien päänäyttelyyn Kiuruvedelle. Pikkuhiljaa olemme valmistautuneet pyöräilykauteenkin. Essi asensi pikkupyöräänsä uudet jarrukengät ja -vaijerin sekä lisäksi springerin talviteloilta, ja investoi isännälle tuliterän fillarin.

15.4.2007
Kevään viimeinen pilkkiretki tehtiin Aittojärven Kankaisenlammelle. Mikko kökötti pari tuntia pilkkijakkaralla ja Essi hiihteli Tiitun ja Lenan kanssa lammen ympäristössä. Hanki kantoi hädin tuskin ja jään pintakin alkoi olla jo melko pehmeässä kunnossa.

6.-9.4.2007
Essi vietti pääsiäisen ajan perinteisesti Tiitun ja Lenan kanssa Jongun kotipaikallaan Pudasjärvellä. Sää oli aurinkoinen, joskin välillä tuulinen. Yöllä oli 10-15 astetta pakkasta, mutta päivällä lämpötila kohosi nollan tuntumaan. Aika kului pääsääntöisesti pilkillä istuen ja koirien kanssa hangilla hiihdellen. Jäniksiä olisi ollut tällä kertaa liikenteessä vaikka kuinka, ja Lena niiden perään hinkuikin kovasti. Hiihtolenkeillä Lena veti lähinnä sivulle ja Tiitu sai oikoa hiihtosuuntaa tämän tästä. Aivan talon nurkalta lensi eräänä aamuna useamman kymmenen teeren parvi, niin että siipien viuhina vain kuului. Teeriä oli myös järven jäällä aamutuimaan soitimella. Maanantaiaamuna lahden takana istua kopsotti kuusen latvassa komea ukkometso, jota saimme tyytyä vain kiikareilla tähyämään.

3.4.2007
Kessu täytti kunnioitettavat 11v!

31.3.2007
Aamulla pakkasimme Tiitun ja Lenan, pilkkivehkeet ja sukset auton kyytiin ja suuntasimme Aittojärvelle. Mikko narrasi kaloja laihanlaisella menestyksellä ja tällä välin Essi nautti vauhdin hurmasta koirien vetämänä suksien päällä.

18.3.2007
Koko kööri koirapuistoili.

1.3.2007
Tiitu oli yön aikana kiskonut pikku hampaillaan vaihteeksi muutaman paneelin irti kopin seinästä. Tarhaan oli jäljistä päätellen kipittänyt koirien nukkuessa jokin ötökkä, joka oli sitten ilmeisesti ryöminyt kopin alle piiloon. Muistui mieleen viimekeväinen littanaksi purtu vesimyyrä, joka löytyi koirien tarhasta ruuanvientireissulla.

18.2.2007
Tiitu ja Lena koirapuistoilivat pitkästä aikaa pohjanpystäri-Hevin kanssa. Lena on edelleenkin kaikkien kaveri ja Tiitu puolestaan koiraseurassa arvonsa tunteva, eli luonteissa on eroa. Lenalla merkkejä juoksun alkamisesta, taitaa olla siis tältä kaudelta puput ajettu.

9.-11.2.2007
Essin viikonvaihde kului rattoisasti Jongun perukoilla Tiitu ja Lena mukanaan. Aamuisin heitimme Lenan kanssa muutaman tunnin hiihtolenkin metsän siimeksessä, ja Tiitukin pääsi menoon mukaan iltapäivästä. Tuoreita jälkiä saatikka jänistä emme tavanneet metsäretkillämme. Essin isän näkemistä teeriparvistakaan ei ollut tietoa, vaikka yhden teeren ja riekon koirat saivat siivilleen. Toista taisi Lena paremman puutteessa ajaakin parin haukahduksen verran. Mukavaa oli kuitenkin nauttia vaihteeksi lauhasta talvikelistä luonnon rauhassa ja seuraavan kerran palaamme tuttuihin maisemiin kevätjäille ahvenia narraamaan.

6.2.2007
3v-synttärionnittelut Tiitu-koirulaiselle!

4.2.2007
Pari tuntia kävimme Pudasjärvellä Tuulijärven takana jänistä etsimässä, tälläkin kertaa tuloksetta. Alkaa vaikuttaa siltä, että lumi teettää Lenalle enemmän töitä.

21.1.2007
Houdini-Lena oli päättänyt tutkailla tarhan ulkopuolista elämää omin nokin sillä välin kun isäntäväki oli illanvietossa. Ei ole varmaa tietoa kuinka pitkään neiti oli pihalla ja ties missä muualla ehtinyt seikkailla, mutta oli ainakin iloisena ottamassa vastaan kotiin tulijoita. Tarhaverkkoa piti hieman paikkailla; läpi oli todennäköisesti tultu kohdasta, mihin ei oltu vielä keritty varsinaista eläinverkkoa laittaa normiverkon tilalle.

14.1.2007
Koko karvakuonokööri piipahti kaupungilla koirapuistossa, menossa oli mukana myös pari labbista.

13.1.2007
Lenan kanssa kävimme vaihteeksi lumimaastoissa jänistä hakemassa, mutta puolentoista tunnin reissulla ei yhtään pupua saatu liikkeelle. Aika ajoin sateli pakkaslunta ja hanki kantoi jäljistä päätellen jäniksen, mutta ei koiraa.

5.1.2007
Tiitu ja Lena kävivät vaihteeksi koirapuistoilemassa Puolivälinkankaalla. Alkuun saimme olla keskenämme, mutta kohta seuraamme liittyi muitakin karvakuonoja. Olimme koirapuistossa tunnin verran. Kotimatkalla emäntä poikkesi kirjastossa; tällä välin Lena oli ehtinyt syödä kauppakassista paketillisen leipää parempiin suihin.

3.12.2006
Hyödynsimme muutaman tunnin valoisan ajan jälleen kerran jänismetsällä. Isoniemessä oli taas lumeton maa, muuten keli oli välillä tihkusateinen ja lämpötila nollan tuntumassa. Kuljettuamme toista tuntia alueella Lena otti ajon, jota kesti parikymmentä minuuttia. Jänis pyöritti koiraa pienellä alueella ja pystyimme haukun perusteella päättelemään paljonkin ajon kulusta ja sijainnista, GPS:n kun olimme jättäneet tällä kertaa kotiin. Paikalla käyneen autoilijan lähdettyä ajo loppui, mutta alkoi uudestaan jonkin ajan kuluttua. Seuranneen kymmenen minuutin ajon päätteeksi Mikko ampui Lenalle koiran toisen jäniksen, joka oli täydessä talvipuvussa ja painoi kolme kiloa.

11.-12.11.2006
Kuukauden päivät kerkesi kulua, ennen kuin pääsimme taas metsälle. Talvenkin teki tällä välin ja Lenan kanssa pääsimme koettamaan jänisjahtia lumikeleillä.

Lauantaina olimme Aittojärven perässä, missä oli jäniksen (ja monen muun eläimen) jälkiä ihan mukavasti. Jänistä ei kuitenkaan löytynyt ja autolle palatessamme Lena tietysti yhytti kellojaan kilkattelevat porot. Kielsimme sitä menemästä, mutta hetken empimisen jälkeen se lähti kuitenkin omille teilleen. Tovin odoteltuamme lähdimme etsimään koiraa, koska GPS näytti virheellisesti kerta toisensa jälkeen koiran olevan samassa paikassa. Essin ollessa tarkastamassa GPS:n antamaa sijaintia, Lena oli tullut metsästä Mikon luokse vikisten; taisi tulla sittenkin isäntäväkeä reissun päällä ikävä.

Sunnuntaina suuntasimme sitten tuttuun ja turvalliseen Isoniemeen, jossa Lena antoi ääntä jäniksen perässä huikeat viitisen minuuttia. Pitkäkorva vilisti passiketjun toisesta päästä ohi ja katosi sen sileän tien. Taisi pompotella joen toiselle puolelle turvaan, koska haravoimme alueen ristiin rastiin tuloksetta.

12.10.2006
Sarjassamme maalaiskoirat kaupungissa: Lena kävi rokotuksilla ja samalla kaupunkireissulla Tiitun kanssa Puolivälinkankaan koirapuistossa. Molemmat tulivat hyvin toimeen koirapaljouden keskellä ja Tiitukin sai kaltaistaan "laikaseuraa" Soidinahon Ursulasta eli Sirusta.

7.-8.10.2006
Essi vietti Tiitun ja Lenan kanssa viikonlopun Jongulla. Lauantaiaamuna kävimme Lenan kanssa tutkimassa isän peltoja jänisten toivossa, mutta ei sieltä löytynyt kuin hirven jälkiä ja jätöksiä. Ampumahollilta lensi tosin neljä metsähanhea, mutta ne saivat rauhassa jatkaa matkaansa. Sunnuntain vastaisena yönä satoi kaatamalla vettä ja aamulla kävimme tihkusateessa Lenan kanssa pienen lenkin läheisessä Heikkilöisenahossa tuloksetta. Seuraavaksi taitaa olla suunnitelmissa paikalliseen metsästysseuraan liittyminen, jotta pääsee hieman laajemmille alueille metsästämään.

20.-24.9.2006
Mikko oli keskiviikkona Kessun ja kaverinsa Pasin kanssa maalintumetsällä, ja Pasi sai ukkometson ja teeren. Torstaina ja perjantaina oli Lenan vuoro olla Isoniemessä jänismetsällä. Ensimmäisenä päivänä Lena oli ajanut vähän aikaa, mutta oli sitten häiriintynyt toisen ajokoiran paikalle tulemisesta. Perjantaina niemeen oli marssinut viisi porohirvasta, joten Mikko oli kytkenyt Lenan kiinni ja  vaihtanut maisemia Ypykkäjärvelle. Siellä Lena ajoi perjantai-iltana ja lauantaiaamuna tunnin verran jänistä, mutta ampumahollille emme pitkäkorvaa saaneet. Lauantai-iltana porot tulivat sekoittamaan metsäreissuamme viime metreillä, mutta saimme Lenan taas otettua pois jäljiltä. Sunnuntaina Essi kävi aamusta Tiitun kanssa lenkillä Aittojärven maastoissa. Tiitu haukahti  muutaman kerran vanhassa männyssä istuneelle koppelolle, mutta ei enää lähtenyt siivilleen nousseen linnun perään. Läheisen suon reunassa lähti jaloista vielä jäniskin. Seuraavaksi lähdimme pariksi tunniksi Lenan kanssa taas Isoniemeen. Kova tuuli häiritsi metsällä olemistamme, mutta kuulimme ainakin yhden 10 minuutin ajopätkän. Viikonloppu vierähti siis jälleen varsin mukavissa merkeissä ulkoilmasta nautiskellen.

16.-17.9.2006
Kävimme lauantaina Lenan kanssa Livonsaaressa kahden pienen ajonpätkän verran. Sunnuntaina otimme ensimmäiseltä passipaikalta Lenan poron jäljiltä pois ja kiersimme toisen vajaan 10km lenkin tuloksetta.

12.-15.9.2006
Mikko sai Kessun kanssa maalintumetsältä saaliiksi kaksi pyytä, yhden teeren ja riekon.

1.-3.9.2006
Perjantaina puoliltapäivin lähdimme Lenan kanssa jäniksiä etsiskelemään. Alunperin olimme miettineet Livonsaareen menoa, mutta suuntasimme kuitenkin Isoniemeen. Essi jäi niemeen menevälle kannakselle passiin ja Mikko meni koiran kanssa niemeen. Noin puolen tunnin kuluttua alkoi Lenan ihka ensimmäinen ajohaukku kuulumaan ja sitä kesti noin kymmenen minuuttia. Kun Lena ei näyttänyt selvittävän hukkaa, vaihdoimme passipaikkoja. Essin kävellessä rantavesakossa jänis lähti melkein jaloista, mutta Lena oli tuolloin kiinnostuneena tähyilemässä joella uivaa koskelopoikuetta. Kohta Lena löysi jäniksen samasta paikasta, mistä oli ensimmäisenkin ottanut ylös. Taas 10 minuutin ajopätkä ja hukka. Kolmas ajettava oli pieni poikajänis, joka veikin sitten Lenan pois niemestä ja eksytettyään koiran pompotteli kannasta pitkin takaisin melkein Essiin törmäten. Lopuksi Lena otti vielä neljännen samanmoisen ajon ja siitä Mikko  palkitsi tytön ampumalla ihan mukavan kokoisen jäniksen.

Lauantaiaamuna tulimme kahdeksan aikoihin samaan niemeen, sää oli sateinen ja epäilimme josko jänikset liikkuvat ollenkaan. Kymmenen minuutin haun jälkeen Lena kuitenkin löysi jäniksen ja ajoi sitä 25 minuuttia. Lenan haeskellessa uutta ajettavaa niemeen tuli toinen jänis suomenajokoiran ja muutaman metsästäjän saattelemana, joten päätimme luovuttaa ja lähdimme pois.

Lauantai-illaksi lähdimme Mikon serkun luokse Iinattijärvelle saunomaan. Huonoksi onneksi Mikko liukastui saunassa sillä seurauksella, että silmäkulma aukesi ja jalkaan tuli kaksi palovammaa. Miehestä ei ollut sunnuntaina metsälle, joten Essi kävi Lenan kanssa serkkupojan opastuksella hieman tutustumassa läheisiin maastoihin. Alueella oli paljon vanhoja peltoja ja Lena haki paikat tosi tarkkaan, mutta mitään ei löytynyt.

Iinattijärvellä ollessamme Lena antoi pariin kertaan lähdöt poroillekin, mutta tuli jonkin ajan kuluttua omia jälkiään takaisin. Pitänee tässä alkaa kertaamaan tottelevaisuusasioita enemmän, pilliä olemme tähän asti ihan kohtalaisella menestyksellä käyttäneet koiria luokse kutsuttaessa.

25.-27.8.2006
Perjantai-iltana olimme taas hanhipassissa. Maalintuja taitaa olla ihan mukavasti näillä leveyksillä, koska niitä sattui tiellemme nytkin. Kaikki koirat pöläyttelivät teeriä ja Tiitu jopa yritteli haukkua. Muita tapahtumia ei sitten osunutkaan kohdalle.

Aikaisen lauantaiaamun vietimme suolammen rannalla. Vaikka sää oli sumuinen, viileä ja kostea, oli silti ihan mukava kuunnella teerien kukerrusta auringon noustessa. Autolle palaillessamme Lena lähti taas omille teilleen, saimme vain kiikareilla seurata koiran katoamista horisonttiin. Lena palasi kohta omia aikojaan takaisin ja pääsimme ansaituille päiväunille. Lauantai-iltana löysimme itsemme jälleen suolta kököttämästä ja jo alkuunsa suolla vaellelleet porot koettelivat meidän kaikkien kärsivällisyyttä. Kessu ei onneksi enää poroista välitä ja Tiitukin kiinnostuu otuksista yleensä vain hetkeksi. Lena sen sijaan pisti sarvipäihin liikettä. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin Lena oli taas hetken päästä autolla odottamassa ja porot olivat saaneet mennä menojaan.

Sunnuntaina Lenalla oli lepopäivä. Tiitun kanssa kävimme metsomaastoja katsastamassa, lintuja ei löytynyt, mutta oravahaukkua sen sijaan kuulimme. Mene ja tiedä, viekö karvainen riista sittenkin voiton höyhenpukuisesta. Kessu pääsi yksikseen vielä mukaamme iltalennolle, mutta kaksi ilmassa kisailevaa korppia olivat ainoat siivekkäät niillä seuduin.

Metsällä kulkemisen ohessa koirat saivat nauttia olostaan myös ulkona köllötellen, mökkinaapurin lapsien paijatessa ja rapsutellessa niitä. Varsinkin Tiitua sai vääntää ja kääntää miten halusi, kun taas Lena hieroi omaan rauhalliseen tahtiinsa tuttavuutta. Kessu puolestaan makoili enimmäkseen korvaansa lotkauttamatta unten mailla, ja lapset antoivat vanhan herran kerätä rauhassa voimiaan tulevan viikon koitoksiin.

19.-21.8.2006
Aloitusviikonlopuksi suunnistimme koko konkkaronkka, minnekäs muualle kuin, Pudasjärvelle. Lauantai-ilta kului Kessun ja Tiitun osalta Aittojärven aalloissa porkaten. Molemmat malttoivat pysytellä kotirannan tuntumassa, kunhan vain muisti ahkerasti haetuttaa patukkaa vedestä. Lena pidettiin kytkettynä paristakin syystä: sillä oli juoksu lopuillaan ja se on erittäin kiinnostunut tutustumaan ympäristöönsä laajemmaltikin.

Sunnuntaina ennen puolta päivää Kessu lähti Mikon veljen mukaan ja loput koirat meidän kanssamme hanhipassiin. Olimme päättäneet kaikesta huolimatta ottaa Lenankin metsälle, koska juoksun pahin vaihe oli kuitenkin ohi. Varmuuden vuoksi Lena sai matkaansa GPS:n, jonka avulla saimme jännityksellä seurata koiran liikkeitä. Lena olikin heti alkuunsa tunteroisen omilla teillään, mutta oli palannut auton luokse odottamaan. Hanhia ei passipaikalla heti näkynyt, joten Essi kävi omin nokin läheisillä lammilla taveja sihtailemassa. Puhelimet kävivät kuumina ja saimme tiedon, että Mikon veljellä oli raanakkohanhi kateissa. Lähdimme koirinemme etsintäavuksi. Menomatkalla Lena pöllytti ja yritti ajaakin riekkoparvea. Ihan tyhjin käsin emme reissusta palanneet, sillä Mikko ampui elämänsä ensimmäisen metsähanhen. Ilta oli jo pimenemässä, kun palasimme väsyneinä takaisin rantamökille.

Maanantai vietettiin sekin suomaastoissa, mutta pudotuksia ei tullut. Koiratkin olivat melko rauhallisia edellisen päivän jäljiltä ja yhä jatkuvien helteiden takia. Kessu jäi vielä loppuviikoksi Mikon kaveriksi hanhijahtiin.

26.-31.7.2006
Heinäkuun lopussa pakkasimme koirat kyytiin ja käänsimme auton keulan kohti pohjoista. Kessun, helpoimpana hoidettavana, jätimme matkan varrelle Pudasjärvelle Mikon vanhempien luokse. Matka jatkui kohti Kemiä ja sieltä länsirajaa ylöspäin Äkäslompoloon, jossa yövyimme Luontokeskus Kellokkaan alueella Ylläksen juurella. Iltalenkkinä heitimme nelisen kilometriä merkityllä reitillä rehevämaastoisessa kurussa ja seuraavan päivän aloitimme patikoimalla n.9km hieman vaativammassa maastossa. Seuraavaksi ajoimme yöpuulle Muonioon Harrinivan leirintäalueelle. Mikon heitellessä joella perhoa Essi käytti Tiitun ja Lenan iltalenkillä. Lenkkipolku kulki tietysti alueella olevan huskytarhan ohitse ja voi sitä haukunnan ja ulvonnan määrää, mikä meitä saatteli! Leirintäalueelle palasimme todellakin eri kautta. Pidimme koiria välillä ulkona lieassa autoon kytkettynä ja eräät ulkomaalaiset pikkupojat kävivät kovasti, varsinkin Tiitua, rapsuttamassa. Muoniosta suuntasimme Inarin Juutuajoelle. Jälleen oli työnjako selvä eli Mikko perhosteli ja Essi patikoi koirien kanssa joen rantaa n.9km. Seuraavana päivänä kävimme Inarinjärven risteilyllä, mutta sillä kertaa koirat saivat jäädä matkasta.

Inarista aloitimme paluumatkan ja ajelimme Sodankylän Nilimellan leirintäalueelle. Koirien kanssa heitimme vain pikaiset puolen tunnin ilta- ja aamulenkit, tosin sinäkin aikana tuli todettua, että joka toisen talon pihassa on niillä perukoilla joku pystykorva. Sunnuntaiaamuksi ajoimme Rovaniemelle parahiksi seuraamaan Jahtihaukkujen näyttelypäivää. Itälaikat olivat hieman monipuolisemmin edustettuina kuin venäjänajokoirat, mikä ei nyt sinällään ollut mikään yllätys. Kehien tapahtumia oli mukava seurata välillä ihan turistina. Omat koirat käyttäytyivät rauhoituttuaan ihan asiallisesti, vaikka Tiitu ei ollutkaan pitkiin aikoihin käynyt yleensäkään näyttelyalueella. Päivän päätteeksi suunnistimme Vikakönkäälle hyödyntämään jälleen paikallista kalastus- ja retkeilytarjontaa. Kotimatkalla haimme Kessun hoitopaikastaan, jossa se oli saanut mm. juoksennella vapaana metsässä ja käydä uimassa. Naapurin lapsetkin olivat melkein kyllästymiseen asti käyneet Kessua silittämässä ja hieman uskaltautuneet taluttamaankin.

Tällä kertaa reissu oli kaikkinensa positiivinen ja piristävä kokemus, kyllä sitä näemmä koirien kanssa viihtyy tien päällä useammankin päivän. Varsinkin nyt, kun keksimme ruveta hyödyntämään tarjolla olevia patikointimahdollisuuksia. Loppukevennyksenä mainittakoon, että Tiitu taisi Lapissa ryhtyä varsinaiseksi poro-bongariksi. Pidemmät matkat se istui kuskin penkin takana ja seurasi olan yli liikennettä; tiellä liikkuvat porot katsottiin ensin tuulilasin kautta ja lopuksi vielä tähyiltiin perään asuntoauton sivuikkunasta puolittain pöytätason päältä käsin. Eikä muuten ääntäkään päästänyt, mikä on ihan hyvä juttu.

16.7.2006
Kesä etenee vääjäämättä kohti syksyä ja reilun kuukauden kuluttua pääsemme taas metsästyspuuhiin. Toivon mukaan saisimme silloin Tiitun (lintu)haukkua ja hieman myöhemmin Lenan ajoa kuulla enemmänkin. Yöaikaan pihapiirin tuntumassa on liikkunut muutamia hirviä ja jäniksiä, eivätkä ne ole, etenkään koirilta, jääneet huomaamatta. Olemme muutaman kerran törmänneet myös myöhäisillä juoksu- tai pyöräilylenkeillä hirviin, joiden perään ainakin Tiitu haluaisi kovasti lähteä.

29.6.2006
Lena 1 v Onnea! Synttärisankari taitaa vihdoin aloittaa karvoistaan luopumisen, joskin hitaanlaisesti. Kopistakin oli päivän aikana muotoiltu aiempaa ilmastoidumpi versio: pari päätyseinän lautaa löytyi tarhasta lojumasta. Saisi olla asumus järeämpää tekoa tai paneelit isommilla nauloilla kiinni.

22.-24.6.2006
Juhannuksen viettäminen kolmen koiran kanssa samassa paikassa samaan aikaan kotiolojen ulkopuolella tuntui vähän hurjalta vaihtoehdolta; niinpä Tiitu ja Lena lähtivät Essin mukaan Jongulle ja Kessu puolestaan meni Mikon kanssa Aittojärven mökille. Lauman nuoriso sai siis pari päivää juosta taas vapaana pitkin rantoja ja peltoja, mikä olikin ihan mukavaa vaihtelua kotipuolen elämälle.

20.6.2006
Kävimme Tiitun ja Lenan kanssa Jäälin hiekkamontuilla tarkoituksenamme uittaa koiria, mutta veteen ei lopulta menty kuin janon yllättäessä. Tiitu sentään jaksoi pinkoa muutaman kerran hiekkavallia ylösalas patukan perässä, tällä välin Lena oli häipymässä koko ajan omille tutkimusretkilleen.

17.6.2006
Tiitu osallistui agilitykurssille.

29.5.2006
Saimme eläinlääkäriltä tulokset rabies-vasta-ainemäärityksestä: Tiitulla kaikki oli OK, mutta Lenalta ei huonoksi onneksi löytynyt riittävästi vasta-aineita. Pitänee pysytellä siis Suomen rajojen sisäpuolella pohjoiseen suunnistaessa ja tehdä uusi määritys mahdollisimman pian Lenan seuraavan rabies-rokotuksen jälkeen. Muuten alkukesän ohjelmaan on otettu mukaan pyörälenkitys; Tiitua juoksutetaan reippaammin ja Lenan kanssa otetaan pikkuspurtteja pururadalla. Kessu on osa-aikaeläkkeellä ja käy ihan vain kävelylenkeillä.

20.5.2006
Lenan tällä erää viimeinen näyttelykäynti, Kettukilvan tukinäyttely eli SAJ:n alaisten rotujen näyttely Oulaisissa.

17.5.2006
Tiitulle ja Lenalle hankittiin passit ja samalla eläinlääkärikäynnillä otettiin verta rabies-vasta-ainemääritystä varten. Kaksi viikkoa odotetaan ja toivotaan positiivista tulosta molemmilta, jotta päästään suunnittelemaan Norjan reissua.

13.5.2006
Oulun Äitienpäivänäyttelyssä Lena sai toisen sertinsä!

6.5.2006
Pudasjärven ryhmänäyttelystä Lenalle eka serti!

4.5.2006
Lenan kanssa aloitimme pentukoulutusryhmässä.

28.4-2.5.2006
Vapun tienoilla Komulaisen pariskunta koirineen päivineen teki asuntoautollaan "ketunpojan kevätretken" Etelä-Suomeen. Heti alkutaipaleella tuli mutkia matkaan, kun Tiitu ei suostunutkaan matkustamaan auton perätilassa. Siellä oli ilmeisesti epävakaat oltavat ja tilanne helpottui, kun Tiitu istahti ohjaamon puolelle isännän selän taakse maisemia katselemaan. Tiitun karvanlähtö oli juuri tähän vuodenaikaan tietysti pahimmillaan eli muutamaan kertaan tuli auto imuroituakin. Ajoimme Jyväskylän ja Tampereen kautta Huittisiin noin vuorokaudessa. Olimme etukäteen ottaneet selvää matkan varrella olevista koiranulkoilutuspaikoista, koska arvelimme koirien tympääntyvän monen päivän autossa olemiseen kaukana kotoa. Jyväskylästä löysimme tuliterän koirapuiston, jossa oli erikseen aitaukset pienille ja suurille koirille. Saimme tosin olla ihan keskenämme, koska aikaisena lauantaiaamuna paikalle ei ollut vielä eksynyt muita. Jaloittelemassa käytiin myös Jyväskylän ja Tampereen välisellä osuudella eräällä kylätiellä, ja Tampereella koko porukka kävi sitten tallustelemassa Pyynikin maisemissa. Huittisissa karvakuonokööri vietti aikaansa pihalla kytkettynä. Siellä Tiitu ja Lena näkivät myös elämänsä ensimmäisen fasaanin, joka kiinnosti "jäniskoiraa" enemmän kuin tätä meidän "lintukoiraa". Paluumatkalle kuski vaihtui tasapuolisuuden nimissä. Emme juuri nähtävyyksissä pysähdelleet, ellei lasketa Vaasan ABC:lla Vappupäivänä ollutta amerikanautojen kokoontumisajoa, jota jouduimme olosuhteiden pakosta seuraamaan sompaillessamme parkkiin näiden pirssien keskellä. Siirryimme siis astetta pohjoisemmaksi eli Kokkolaan yöpuulle. Oli mukava, niin isäntäväestä kuin koiristakin, palata taas kotiin tien päällä vietettyjen päivien jälkeen. Seuraava pitempi retki on suunnitteilla heinäkuun lopulle suuntana tällä kertaa ainakin lappi, kenties Pohjois-Norjakin.

22.4.2006
Venäjänajokoirien erikoisnäyttely Kärsämäellä.

19.4.2006
Lena aloitti näyttelytottumustreenit.

14.-16.4.2006
Tiitu ja Lena viettivät pääsiäisen emännän kotipaikalla, Pudasjärven Jongulla. Siellä koirat saivat mennä ja tulla vapaasti, ja ohjelmaan kuuluikin keväthangilla kirmailua sekä Nelson -bernin kanssa leikkimistä. Tiitu tosin laittoi heti alkuunsa nokkimisjärjestyksen uusiksi eli itsensä pomoksi, kuten edelliselläkin kerralla. Välillä käytiin pilkillä koirien juostessa moottorikelkan mukana. Kelkka vaan ei tainnut olla tarpeeksi kunnioitusta herättävä kapistus, koska monesti sai jarrutella Tiitun ja Lenan jäädessä eteen pällistelemään. Onneksi kyseessä oli "laiska" työkelkka, niin kerkesi kohtuudella hiljentää vauhtia. Pääsiäisen jälkeen palattiin taas virkistynein mielin kotipuoleen ja arjen aherrukseen.

9.4.2006
Lenan eka Match Show.

4.4.2006
Tiitun kanssa aloitimme arkitottelevaisuusryhmässä.

3.4.2006
Kessu täytti pyöreitä eli 10v!

13.3.2006
Lenan ensimmäinen kiima alkoi ja kesti seuraavat kolme viikkoa.

5.3.2006
Tiitu ja Lena kävivät pohjanpystykorvaystävänsä Hevin kanssa Oulussa Intiön koirapuistossa. Mukaan mahtuivat myös kaksi landseer- tyttöä ja pari muuta pienempää koirapoikaa. Varttuneemmilla narttukoirilla (joihin Tiitu myös mielestään lukeutui) oli tosin välillä katsottava keskinäistä arvojärjestystä, mutta muuten aika kului koiramaisesti kirmaillen ja leikkien. Lena oli pennun ominaisuudessa tietenkin kaikkien kanssa hyvää pataa, ja Tiitu puolestaan osoitti kiperissä tilanteissa huolehtivaisuutta "omasta laumastaan".

25.2.2006
Pikku-Lenakin pääsi jo hieman vetohiihdon makuun käydessämme Pudasjärven Tuulijärvellä hiihtelemässä. Tiitu oli suoraan kiinnitettynä hiihtäjään ja Lena Tiituun kytkettynä, jotta varsinainen kuormitus kohdistuisi enemmän Tiituun. Arvatenkin muutaman kilometrin lenkki kelkkauralla sujui todella nopsaan. Pari kertaa olimme kokeilleet vastaavanlaista potkurilla tien päällä, ja mielessä on alkanut pyöriä reen hankkiminen tulevaisuuden vetoharrastusta varten. Pihassa seisoo perinteisen potkurin rinnalla myös tuliterä kilpaversio hankijalaksilla, mutta se taitaa toistaiseksi soveltua paremmin "koirattomaan" potkutteluun, koska on sen verran kevyt kapistus.

14.2.2006
Ystävänpäivän kunniaksi vauhtikaksikko Lena&Tiitu järjesti isäntäväelle tarhastakarkaamisnäytöksen. Esitys valitettavasti keskeytyi pahasti isännän tullessa yllättäen töistä kotiin ja samalla saatiin vielä pakosuunnitelman sisältökin selville. Tiitu nimittäin keikkui kopin katolla, josta Lena oli ehtinyt juuri loikata aidan toiselle puolelle paksulumiseen ojaan. Kopin katolla on lunta vajaa puoli metriä, joten vaatii melkoista ketteryyttä päästä sinne maan tasalta. Vastaavanlaisten tempauksien hillitsemiseksi katon lumipenkka poistettiin. Olimmekin jo ehtineet ihmetellä, että onpa meillä epätavallisen hyvin tarhassa viihtyviä koiria, mutta tämä kyllä karisti sellaiset luulot tyystin mielestämme.

6.2.2006
Tiitun 2-vuotissynttärit!

12.1.2006
Tiitu kävi vuodenvaihteen molemmin puolin ensimmäisiä kertoja koiraladulla tälle talvelle. Tapaninpäivänä keli oli melko raskas joulunajan runsaan lumentulon vuoksi, joten perässä hiihtelijäkin sai tehdä töitä vauhdin ylläpitämiseksi. Muutaman viikon kuluttua tammikuun puolella olosuhteet olivat aivan toisenlaiset; sää oli ensin lauhtunut, minkä jälkeen oli hieman pakastunut, joten hiihtoura oli aikalailla jäinen. Aluksi edettiin kohtalaisella nopeudella, kunnes meno alkoi muuttua töksähteleväksi metsän siimeksessä, missä tuuli oli riepotellut ladulle oksia ja muuta puuainesta. Tiitu alkoi jo hieman tympääntyä tähän poukkoiluun, kun yhtäkkiä ohitse vilahti kaksi muuta koirakkoa ja arvata saattaa, että tilanteen rauhoituttua loppumatka paineltiinkin sitten siis lähestulkoon häntä suorana yllättävien "jänisten" ansiosta. "Maalissa" sai painaa jarrua ihan urakalla, jotta selvittiin kunnialla autoon ja kotimatkalle. Kyllä se on tuo hiihtäminen koiran kanssa jännittävää puuhaa!