Oulun Diabetesyhdistys ry
Jäsentiedote 1/2010
JÄSENTIEDOTE 1/2010 Arvoisat jäsenet,
kävin lokakuussa Kanadan Montrealissa pidetyssä kansainvälisen diabetesjärjestön IDF:n maailmankongressissa yhtenä 12000 osallistujasta. Vastaavassa kokouksessa kolme vuotta sitten diabeetikoiden määrän maailmassa oletettiin ylittävän vuoteen 2025 mennessä 380 miljoonaa. Nyt arvio oli, että meitä on vuonna 2030 jo 438 miljoonaa.Meidän eurooppalaisten tilanne on valoisin, potilasmäärän lisäys tulevana 20 vuotena on vain 20 %, kun Saharan eteläpuolisessa Afrikassa se on 98 % sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä 94 %. Osa suurista luvuista selittyy sillä, että sairaus diagnosoidaan kehittyvissäkin maissa entistä paremmin ja sairastuneet tilastoidaan tarkemmin. Myös hoidon pienikin paraneminen, esimerkiksi mahdollisuus saada insuliinia yhä useammalle, auttaa potilaita elämään pitempään ja niin heidän määränsä kasvaa sitäkin kautta. Lukumääräisesti nousu on kuitenkin suurin väkirikkaissa valtioissa: Intiassa 36 miljoonaa ja Kiinassa 20 miljoonaa. Yhdysvalloissa nousu on yhdeksisen miljoonaa, mutta Venäjällä vain alle miljoona.
Mitään uudenlaista läpimurtoa diabeteksen voittamiseksi ei kongressissa tullut ilmi. Uusia kalliita lääkkeitä kyllä kehitellään, mutta niistä ei tule apua köyhien maiden kansalaisille. Omahoito ja diabetestietouden lisääminen olivat niitä keinoja, joita korostettiin.
Viitisen vuotta sitten Kanadassa kehitettiin uusi koulutusmenetelmä – keskustelukartta. Se on pienen pöydän kokoinen maisemanäkymä, jossa esitetään lähinnä tyypin 2 diabeteksen ja sen hoidon eri piirteitä: lääkkeet, ravinto, liikunta jne. Menetelmä on nopeasti levinnyt ympäri maailman; diabetestietouden lisäämiseksi sitä sovelletaan noin 70 maassa ja yli 30 kielellä. Karttojen tekstit käännetään paikalliselle kielelle ja myös näkymät muutetaan vastaamaan alueen omaa asuinympäristöä.
Muista sairauksista poiketen diabeetikot vastaavat itse 95 prosentista, usein enemmästäkin, omasta hoidostaan. Niinpä monet joutuvat tekemään vaikeita hoitopäätöksiä ilman riittävää asiantuntemusta diabeteksen hoidosta. Tämän vuoden aikana keskustelukarttamenetelmää levitetään köyhiin afrikkalaisiin maihin, koska se on halpa tapa antaa perustietoutta ja edistää diabeetikoiden väistä vertaistukea peruskoulutustasosta riippumatta.
Täällä Suomessa koulutusryhmää vetää menetelmään perehtynyt terveydenhoitoalan ammattilainen. Menetelmää on jo kokeiltu Oulussakin, mutta en ole vielä osallistunut kertaakaan keskustelukarttaryhmän tapaamiseen. Käsitykseni on, että ryhmässä keskustellaan vapaamuotoisesti omista kokemuksista kartassa esitettyjen näkökohtien mukaisesti. Ammattilainen tuo mukaan oman tietämyksensä ja niin saadaan lisää motivaatiota omankin hoidon toteuttamiseen. Menkää mukaan ryhmään, kun siihen tulee mahdollisuus.
Matka Kanadaan oli merkittävä kokemus, jonka merkitys tuli hyvin ilmi päättyneiden olympialaisten aikana. Etenkin olympiaradion amatöörioppaat toivat esiin kanadalaista elämänasennetta, joka tuntui hyvin tutulta oman matkani jälkeen. Oikeastaan minulla on sinne ikävä.
Kotiseutuihmisenä halusin jo ennen matkaa tietää, onko Montrealissa mahdollista tavata suomalaisia. Löysinkin heitä Internetin avulla -tietenkin- ja niin kuusi meitä retkeläisiä eri puolilta Suomea tuli mukaan vierailulle paikallisen Suomi-seuran vieraaksi. Käynti ainakin omasta mielestäni oli matkan kohokohta, toki monen muun joukossa.
Toin matkaltani satoja valokuvia, joiden pohjalta olen viettänyt paljon aikaa selvittääkseni, missä kaikkialla kävin ja mikä on paikan historia ja merkitys kaupungin kehityksessä. Kaupunkia kuvattiin turvalliseksi ja niinpä kameraani ei tällä kertaa ryöstetty kuten kävi Kapkaupungissa.
Martti Kiviharju
puheenjohtaja