MARSUN HOITO-OHJE

Etelä-Amerikasta kotoisin olevalla marsulla ja ihmisellä on takanaan pitkä yhteinen historia; marsuhan kesyyntyi kotieläimeksi jo ajalla 9000-3000 ennen ajanlaskumme alkua. Marsun historia lemmikkinä alkoi sen saapuessa Eurooppaan 1600-luvulla. Marsut ovat erittäin lempeitä ja seurallisia lemmikkejä. Marsujen hyvinvointi edellyttää kuitenkin myös oikein varustettua häkkiä, vaihtelevaa ravintoa ja huolellista hoitoa.

Ominaispiirteitä

Marsut ovat päiväeläimiä eli niillä on sama päivärytmi kuin ihmisilläkin. Marsut kyllä liikkuvat, syövät ja juovat öisinkin, mutta pääosin lepäilevät ja nukkuvat.

Luonnossa marsut elävät aina laumoissa ja niille onkin kehittynyt skaala erilaisia ääniä, joilla kommunikoida. Marsut viihtyvät parhaiten toverin kanssa. Sopivimpia yhdistelmiä ovat yleensä kaksi naarasta, kaksi kastroitua urosta tai kastroitu uros ja naaras. Vaikka marsut ovat sosiaalisia ja tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään eivät jotkut yksilöt siedä toisiaan ja silloin seuraa tappeluita.

Marsut ovat melkoisen pitkäikäisiä, ne elävät yleensä 3-6 vuotta, jopa 10 vuotta, joten ennen marsun hankintaa onkin syytä miettiä ollaanko sen hoitoon valmiita sitoutumaan sen koko eliniäksi.

Aikuiset naaraat painavat noin kilon verran ja urokset jonkin verran enemmän. Marsunaaraalla on kiima n. 14 vuorokauden välein, kantoaika on 68-72 vrk. Poikuekoko vaihtelee 1-5 poikasen välillä, vaikka yli 3 poikasen poikueet eivät ole kovin yleisiä.

Marsut ovat pesäpakoisia eli syntyessään ne ovat karvan peitossa, silmät ovat auki ja ne lähtevät heti kipittämään pikkujaloillaan. Maitohampaat ovat vaihtuneet pysyviksi ennen syntymää, joten poikaset voivat heti alkaa syömään kiinteää ruokaa. Poikasten luovutusikä on n. 6 viikkoa. Tuolloin poikanen on jo oppinut laumassa selviytymiseen tarvittavat säännöt, eikä leimaudu ihmiseen.

Marsuja saa kasvattajilta ja eläinkaupoista. Kasvattajia löytää mm. Paikallisten jyrsijäyhdistysten kautta. Oulun Seudun Jyrsijäharrastajat ry (OSJH) toimii Oulun alueella ja yhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteesta www.osjh.net.

Asuminen

Marsun asumukseksi voi valita joko perinteisen kalterihäkin tai Duna Plast häkin. Häkin tulee olla mahdollisimman tilava, asuuhan marsu siellä suuren osan elämästään (Mitä isompi sen parempi!). Yhden marsun asumuksen minimi koko on 45 cm x 75 cm ja kahden 50 cm x 100 cm.

Kuivikkeeksi häkin pohjalle sopii hyvin kutterinpuru tai pölyämätön MörttiRöpö. Marsun pissinurkkiin voi halutessaan laittaa vaikkapa puupellettiä. Sanomalehteä ei saa marsun häkkiin laittaa, sillä sanomalehdellä kävely kuivattaa ja ärsyttää tassuja. Painomuste saattaa aiheuttaa syötynä ongelmia ja liian suuret syödyt paperipalat voivat tukkia suoliston.

Häkki tulisi siivota vähintään kerran viikossa. Pohjalaatikko tyhjennetään ja pestään pesuaineella. Huuhdellaan huolellisesti, ettei marsujen ulottuville jää mitään ei-toivottuja aineita. Myös häkin kalteriosa kannattaa silloin tällöin ainakin huuhtoa.

Häkki tulee sijoittaa vedottomaan, valoisaan ja rauhalliseen paikkaan. Häkin varustukseen kuuluvat juomapullo heinähäkki ja ruokakuppi, jonka tulee olla tarpeeksi raskas ja paksureunainen, että marsu voi nostaa etutassunsa kupin reunalle kupin kaatumatta.

Marsulle ei ole pakollista hankkia pesäkoppia -varsinkaan ennen kesyyntymistä. Erilaisia virikkeitä häkkiin ovat mm. Laatikot, putket, ruukut ja tiiliskivet.

Marsun vieminen kesämökille tai kotimaan lomakohteisiin ei ole vaikeaa, koska se matkustaa yleensä rauhallisesti kuljetuslaatikossaan.

Hoito ja käsittely

Marsua nostetaan tukemalla toisella kädellä sen takamusta ja toisella vatsapuolta kainaloista.

Marsut tarvitsevat päivittäin liikuntaa häkin ulkopuolella. Sähköjohdot, myrkylliset kasvit ja kaikki muu marsua vahingoittava kannattaa laittaa marsun ulottumattomiin. Jos tuntuu siltä ettei marsu liiku, voi ympäri huonetta piilotella pieniä ruokapaloja, joita etsiessään marsu joutuu lähtemään liikkeelle.

Marsuja ei tarvitse pestä. Ainoastaan, jos sillä on ulkoloisia. Suotavaa on myös peseminen ennen näyttelyä esim. eläinshampoolla. Rasvarauhanen, joka sijaitsee kohdalla jossa kuvittelisi marsun hännän olevan, täytyy puhdistaa säännöllisesti esim. Fairylla. Marsu pitää kuivata huolellisesti, jottei se vilustu. ”Kakkakanjoni”, joka on vain urosmarsuilla ja sijaitsee kivesten välissä, täytyy aika-ajoin puhdistaa. Marsun liikkuessa kanjoni kerää puruja ja heinää yms. moskaa, joka kostuu ja alkaa haisemaan sekä sairastuttaa koko marsun tulehtuessa. Korvat puhdistetaan myös säännöllisesti. Turvallisin ja kätevin tapa on kietaista ruokaöljyyn tai koirien korvaveteen kastettu pumpuli etusormen ympärille ja pyöräyttää sitten muutaman kerran korvassa. Pumpulipuikkoja korvanpuhdistuksessa on syytä välttää. Puikot saattavat mennä liian syvälle ja vahingoittaa marsua esim. marsun kääntäessä äkisti päätään puhdistuksen yhteydessä. Kynnet tulee leikata marsun omilla kynsisaksilla. Leikatessa pitää varoa leikkaamasta verisuoneen. Vaaleakyntisillä marsuilla suoni erottuu vaaleanpunertavana kynnen läpi, mutta tummakyntisillä leikkaaminen perustuu pelkkään kokeilemiseen -lähellä suonta kynsi muuttuu pehmeämmäksi, jopa jauhomaiseksi. Tassunpohjat on hyvä tarkistaa känsien varalta ja rasvata tarvittaessa kynnenleikkuun yhteydessä. Hampaat on hyvä tarkistaa aika-ajoin, jotta ne eivät ole liian pitkät ja vaikeuta syömistä. Tähän hampaiden tarkastukseen on hyvä totuttaa marsu jo pienestä pitäen.

Ruokinta

Marsu on kasvissyöjä, eikä siedä paastoa. Heinää on marsulla oltava aina saatavilla niin paljon kuin marsu jaksaa syödä. Heinän tulee olla hyväntuoksuista sekä pölytöntä. Heinää on hyvä olla tarjolla heinähäkissä, koska heinä likaantuu helposti häkin pohjalla.

Marsulla tulee olla myös kokoajan tarjolla raikasta vettä, mieluiten vesipullosta, koska kupissa vesi likaantuu helposti.

Marsuille syötetään heinän lisäksi ravintopellettejä ja siemenseosta. Siemenseokset, jotka sisältävät maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä lihottavat marsua eivätkä siksi ole suotavia. Edellisten lisäksi annetaan marsuille tuoretta ruokaa. Tuoretta ruokaa ovat mm. porkkana naatteineen, lanttu, nauris, persilja, paprika, varsiselleri jne. Kaalikasveja pitää annostella erittäin varovaisesti, koska ne muodostavat kaasuja marsun vatsassa, eikä marsu osaa poistaa kaasuja. Suositeltavia kaalikasveja ovat parsakaali ja kukkakaali. Kurkkua ja salaattia voi käyttää herkkupaloina silloin tällöin. Kurkku ja salaatti eivät sisällä juurikaan ravintoaineita vaan pelkkää vettä. Kurkku on myös samalla diureetti (nesteenpoistaja), joten sitäkin tulee annostella varovaisesti. Hyviä nesteyttäjiä automatkoilla on mm. vesimelooni. Keräsalaattia kannattaa välttää sen sisältämän suuren nitraatti määrän vuoksi.

Peruna ja sipulit ovat marsuilta kiellettyjä herkkuja. Samoin banaania on annosteltava varovaisesti sen sisältämän suuren tärkkelysmäärän vuoksi. Makupaloina annettavia hedelmiä ovat mm. omena, päärynä, erilaiset melonit ja ananas sekä viinirypäleet. On muistettava, että jatkuva tuoreen ravinnon syöttäminen pitää marsun suupielet kokoajan märkänä ja aiheuttaa erilaisia rupiongelmia suupieliin. Siksi kerran-pari päivässä annettu tuoreruoka-annos on riittävä.

Marsuilla on ainutlaatuinen ominaisuus, etteivät ne kykene itse tuottamaan C-vitamiinia. Siksi marsuille tulee antaa C-vitamiinia kuten apteekista saatavaa poretablettia tai C-vitamiinijauhetta. Yliannostusta ei tarvitse pelätä, koska C-vitamiini on vesiliukoista eikä kerry elimistöön. Jatkuva pitkäaikainen yliannostus saattaa kuitenkin aiheuttaa virtsakiviä.

laatinut Sanna Tuomaala