Lolyn Nousu, Tuho ja uusi Kukoistus eli Lätsän Tarina
Nuoruus
Lolyn sotapäällikön vanhin poika Lätsä (silloiselta kutsumanimeltään Wolverine!) uskaltautuu ensimmäisen kerran yksin Lolyn kylän ulkopuolelle vaaralliseen Lolyn laaksoon. Vanhemmat metsästäjät, etunenässä mestarimetsästäjät Eikiu ja Ihige varoittavat häntä postumasta laaksosta, sillä siellä paha vaanii!
Lätsän ensimmäiset taistelut olivat luonnollisesti heti lähes legendaarisia. Mieleenpainuvimpia hetkiä olivat...
- Lätsä taistelee pantterin kanssa! Varovaisen luonteenlaadun ensi merkkeinä Lätsä päättää kiivetä puuhun. Pantteri ei tietenkään luovuta niin helpolla vaan kiipeää perään. Se osoittautuu virheeksi, koska Lätsä lyö sitä pampulla päähän, jolloin pantteri tippuu maahan ja kuolee.
- Lätsä ottaa yhteen muutaman scythannin (vai olivatko ne valkomömmöjä) kanssa joenvarrella entisen Gary G. Goblinin suon lähistöllä. Taistelu sujuu tuskaisesti molemmilta osapuolilta. Loppuhuipentumana Lätsä ryömii (jalat toimintakyvyttöminä?) joen yli kaadetulla puunrungolla perässään viimeinen vihollinen. Jotenkin Lätsä selviytyy tästäkin kiperästä tilanteesta voittajana.
Jossain vaiheessa Lätsän rinnalla onneaan yritti yksi jos toinenkin seikkailijanalku. Yleensä näiden ura jäi lyhyeksi heidän ottaessaan osumia enemmän tai yleensä vähemmän vaarallisilta vihollisilta, Lätsän antaessa tulitukea pensaaseen piiloutuneena ja tarvittaessa sopiva pakoreitti valmiiksi katsottuna. Erityismaininnan ansaitsee MadMartigan, maailman tiukimman taisteluasenteen omannut Humakti, joka kieltäytyi ottamasta vastaan parantavaa taikuutta. Yllättäen hänen ensimmäinen seikkailunsa, hyökkäys Gary G. Goblinin suolle, jäi myös hänen viimeisekseen.
Muutamien Lätsän seikkailukuukausien kuluttua Lätsän pikkuveli Tode kasvoi lopulta sellaisiin mittoihin (pituus 250 cm, painoa enemmän kuin puntarissa asteikkoa) että pääsee mukaan Lätsän retkille. Yhdessä nämä älyn jättiläiset muodostivat voittamattoman parivaljakon alkaessaan tuhota järjestelmällisesti pohjoisessa asuvaa rauhanomaista rinnakkaiseloa suosinutta Orveltorator-goblinheimoa. Siinä ei auttanut orveltoraattoreiden liikkuvuusloitsut eikä edes ylimääräisessä keskimmäisessä kädessä kätevästi käytelty torjuntastiletto, kun veljeskaksikko laittoi kylän toisensa perään matalaksi tappaen kaikki haltiat jotka käsiinsä saivat. Myös ettinit saivat kokea kaksikon loppuunasti hiotun taistelutaktiikan voiman, kun he muunmuassa kellistivät peräti viiden ettinin voittamattomana pidetyn tukikohta Etpointin.
Pahikset saavat useimmiten palkkansa, ja tämä kävi toteen Lätsän osalta kun hän kuin lähes pahansuovan kohtalon ajamana yksin vaeltaessaan orveltaroottereiden asuinsijoille käveli suoraan haltoiden väijytykseen. Vangittu Lätsä vietiin itsensä Rvotin, Orveltorator-kuninkaan eteen tuomittavaksi. Seurannut kaksintaistelu ei ollut kummallekaan kunniaksi ja Rvot surmasi Lätsän nopeasti. Lätsän ruumis sidottiin paaluun orveltoraattoreiden maiden rajalle varoitukseksi kaikille haltioiden vihollisille.
Tuho
Lätsän ja Toden tekemän kansanmurhan seuraukset olivat kuitenkin laajemmat kuin Lätsän surmaaminen. Wilmoth Velho saa käytettyä orveltoraattorien vihaa hyväkseen ja suostuteltua heidät sotaan kahta viimeistä ihmiskylää, Lolya ja Gehaata, vastaan. Yhdistetty Wilmothin scythanni- ja Rvotin orveltorator-armeija hyökkää ensin Lolyyn ja tuhoaa sen. Osa lolyläisistä otetaan vangiksi ja viedään Wilmothin vangeiksi. Vain muutama Lolyn laakson ulkopuolella vaeltanut lolyläinen välttää tämän hävityksen: Veteraanimetsästäjät Eikiu ja Ihige sekä Lätsän veli Tode.
Seuraavaksi yhdistetty haltia-armeija hyökkää eteläiseen kylään Gehaaseen. Myös tämä kylä lyödään ja tuhotaan, mutta suurin osa kyläläisistä onnistuu pakenemaan kylän edustalla olevalle saarelle, jota kylän shamaani puolustaa menestyksellä undiinien avulla. Undiinit upottavat orveltoraattorien veneet ja näin saaren älykkörotu kohtaa loppunsa. Wilmoth vetäytyy takaisin suolleen, ilmeisen tyytyväisenä aiheuttamaansa hävitykseen.
Mestarimetsästäjä ja kokenut seikkailija jo aikana kun Lätsä käytti vielä potkuhousuja, eli kukas muukaan kuin itse Ihige, löytää Lätsän ruumiin ja käyttäen voimakasta Olorin akuperäistaikuutta herättää hänet henkiin. Vetäen samalla voimakkaan haltiakirouksen päälleen mutta mitäpä tunnollinen metsästäjä ei tekisi herättääkseen to-be-sotapäällikkönsä kuolleista.
Henkiinherätetty Lätsä yhyttää kaukaiselta Riimukallion saarelta tulleen kauppalaivan ankkuroituneena Olorin pohjoisrantaan. Tapatettuuan ensin salaperäisesti salakäytävän avulla Lolyn tuhoa paenneen kääpiö Zirchinin merkityksettömässä taistelussa valkomömmöjä vastaan Lätsä lyöttäytyy yhteen laivalla olleen miekkamiehen kanssa. Vihainen petosammakko kuitenkin väijyttää tämän mainion kaksikon eräänä yönä, tappaa Maniksen ja potkaisee Lätsän tainnoksiin. Onnekkaasti (Lätsän kannalta) petosammakko päättää syödä Maniksen. Tajuton Lätsä kuitenkin vangitaan Reaperin zombien toimesta ja hän joutuu täysin Reaperin, tuon mieliä valtaansa ottavan ja jatkuvasti voimistuvan hirvityksen valtaan. Lätsä kohoaa taitojensa avulla Reaperin joukkojen komentajaksi. Lätsän ystävät(keitä he ovat?) luulevat tietenkin sankarimme kuolleen.
Uudet voimat
Tämän jälkeen ihmisillä menee yleisesti ottaen hyvin heikosti Olorissa. Ainoa tukikohta on eteläisen kylän edustalla oleva saari, jota shamaani hallitsee syvästi epäluuloisena (luultavasti syystäkin) viimeisiä lolyläisiä kohtaan. Mutta kuinka ollakaan Riimukalliosta saapuu laiva uudelleen, tuoden mukanaan sekalaista mutta vaaroja pelkäämätöntä joukkoa. Sieltä purkautuu velhonoppilas Stefan, Miekkamies Balzac, ehta yöpeikko Kranx, Miekkamies Maroc ja myös pappi Walock joka oli aiemmin vain vieraillut Olorissa, mutta tuli nyt jäädäkseen Lolyn kunnian palauttaminen sydämenasianaan.
Uudet rohkeat seikkailijat eivät kuitenkaan kauan kestäneet Olorin vaaroja, vaan menehtyivät yksi toisensa jälkeen lukuunottamatta Stefania. Taisteluihin Wilmothin scythanneja vastaan osallistui myös Tode, joka kuitenkin saa surmansa scythannien nuolista. Onko siis viimeinenkin Lolyn sotapäällikköjen suvusta kuollut, suvusta jonka väitetään polveutuvan itsestään puolijumala Othellasta? Onko kaikki toivo ihmisten noususta ja Lolyn kunnian palauttamisesta menetetty?
Ei! Sillä Riimukalliosta tulee viimeinen laiva josta astuu Olorin kamaralle kaksi pientä suurta miestä, jotka ovat muuttava saaren kohtalon! Tosin sitä on ainakin aluksi vaikea uskoa, sillä he ovat Metsästäjä/Kalastaja Gwenhyvar ja Ase/Panssariseppä Beragar. Nämä kaksi liittyvät viimeiseen iskuryhmään minkä saaren ihmispopulaatio saa aikaan, päämääränään valloittaa Egig ja tuhota Olorin pohjoisosia hallinnassaan pitävä Reaper. Tämän joukkion johtavia voimia ovat Orlanthin pappi Walock ja Wachazan soturi Almis. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä joukkio onnistuu kaikessa mitä tekee ja vielä enemmän. Reaperin joukkoja johtanut Lätsä vangitaan ja saadaan taas järkiinsä(?). Egig vallataan ja nuori metsästäjänplanttu Gwenhyvar saa kunnian saada käyttöönsä löydetyt Egigin artefaktiaseet. Lätsä saa kostonsa kun surmaa Reaperin hänen luolaansa. Ainoana vastoinkäymisenä urhea soturi eteläisestä kylästä, eli kukas muukaan kuin Ullu, vangitaan taistelun jälkitohinoissa Wilmothin scythannien toimesta. Toki hänet aikanaan vapautetaan, mutta ei ennen kuin hän on kärsinyt hirvittävästä vankeudesta useiden vuosien ajan, huolimatta siitä että hänen vapauttamisensa on Lätsän tehtävälistalla sijalla yksi.
Loly nousee tuhkasta!
Ilmeisesti voitonhuumassaan Lätsä päättää perustaa Lolyn kylän uudelleen. Valitettavasti asujaimisto jää varsin vähäiseksi. Hänen lisäkseen sinne muuttaa erottamaton parivaljakko Gwenhyvar ja Beragar, Walock luonnollisesti papiksi, eteläisessä kylässä tämän ajan asustellut nykyään huonokuntoinen entinen mestarimetsästäjä Eikiu, saarelle juuttuneet Stefan ja samaan outoon Humakt-Arkat velholakoon kuuluva Asistentti Rubot, Walockin palkkaama apaattinen mielenköyhä Urmas ja Wachazaa palvova soturi Almis, joka menettää pian järkensä valon joko sekaannuttuaan kiellettyyn taikuudenlajiin tai sitten ihan vain mieltäjärkyttävän seuran takia.
Niin tai näin, Lätsä valitaan uudelleenperustetun Lolyn sotapäälliköksi (no oliko niitä muita vaihtoehtoja), ja kaikesta huolimatta saa siten Riimulordin statuksen. Tämä muuttaa Lätsän, eli nykyisen Lätsä 'Lordi' Lolyläisen pahantahtoisesta kansanmurhaajasta koko Olorin kohtalosta huolta kantavaksi diplomaatiksi. Diplomatian aseina hänellä on shamaanin lumoama jousi, aina luotettava pamppu, Reaperin kasvattamat kynnet sekä tietysti Gwenhyvar.
Niinpä Lätsä, Gwenhyvar ja mukana syystä tai toisesta roikkuva Beragar aloittivat eeppiset matkansa pitkin ja poikin Olorin valtavankokoiseksi osoittautuvaa saarta. Mukaansa ja avukseen tai haitakseen he saivat silloin tällöin Olorin alkuperäisuskontoon eli Olorin Hengen palvontaan hurahtaneen Ihigen, aivan liian harvoin pappi Walockin, sekä oudon mutta taitavan pikkumiehen nimeltä Frames, joka kuitenkin ajautui puolivahingossa toiseen ulottuvuuteen sotimaan pieniä mutta sitkeitä karvaisia olentoja vastaan.
Vastoin kaikkia odotuksia tämä kolmikko liittolaisineen osoittautui lähes lyömättömäksi. Heidän edessään joutui nöyrtymään jopa Richiun, Linnan valtias-Balronin, lähettämä sotajoukko, kultaisten viikinkien väkivahvoista sotureista puhumattakaan. Scythanniarmeijoiden voittaminenkin alkoi sujumaan jo vasemmalla kädellä ja Lolyn voima kasvoi joskaan ei juurikaan runsaslukuistunut. Myöskään Lätsän maine ja uudet hyvät teot eivät jääneet huomiotta, joten valtavasti scythanneja (ja myös joitakin vahvempia, vanhempia palvojia) riveihinsä haalinut Olorin Hengen kultti hyväksyi Lätsän liittolaiseksi ja alkoi avustaa häntä useilla tavoilla. Jossain vaiheessa myös eteläinen kylä oli kääntynyt Olorin Hengen palvontaan shamaanin johdatuksella.
Siten Lätsä nousi yhdeksi saaren mahtitekijöistä, lunastaen odotukset jotka Othellan perilliselle suoraan alenevassa oli ladattu. Hänen uskollisin ja ainoa henkivartijansa Gwenhyvar saavutti lopulta kauan hamuamansa myyttisen Aseveljen arvon valtavien henkilökohtausten uhrausten jälkeen, joista vähäisimpään lukeutuu kertalleen kuoleminen ja henkiinherätys Lätsän toimesta. Jopa Beragar saavutti jo lähes toivottomalta tuntuneen päämääränsä ja otti haltuunsa Lodrilin sydämen, Lohikäärmeen luolasta vieläpä. Samalla saatiin lopulta pelastettua Ullukin (legendaarisesti melkein varmuuden vakuudeksi toiseen kertaan), joka ei ollut ehtinyt olla ensin Wilmothin ja sitten Lohikäärmeen orjuuttamana kuin jonkusen vuoden. Lodrilin sydämen avulla Beragar suoritti rituaalin jonka avulla hän pääsi Lodrilin akolyytiksi.
Tulevaisuus
Sankarillisiin mittoihin kasvaneet seikkailijamme jatkavat pyrkimyksiään herättää Othella ja kukistaa Richiu ennenkuin hän ehtii puolestaan herättää demonijumalansa. Tällä välin alati liikkuvat Sankariulottuvuuden rajat ovat nielaisseet Olorin saaren sisäänsä, joten puolijumalaisia voimia todella tarvitaan tulevissa koitoksissa! Miten lopulta käy, selviääkö Lätsä voittajana ja istuu Tuulilinnan valtaistuimelle koko Olorin kuninkaana? Vai perivätkö Richiun demonijoukot voiton ja koko saari joutuu pimeyden voimien valtaan? Vai onnistuuko juonikas ja voimakas velho Wilmoth kääntämään tilanteen edukseen, saamaan Tuulilinnan haltuunsa ja hallitsemaan saarta uskollisten, itse kasvattamiensa scythannien avulla? Vai kerääkö Olorin Henki niin suuren osan ikiaikaisista voimistaan kokoon, että palauttaa vanhan valtansa ja ajaa kaikki uudet voimat pois saarelta? Vai voisiko olla sittenkin niin, että Ullu on koko ajan vain näytellyt hieman yksinkertaista ja hänellä on takataskussaan suunnitelma, joka kääntää koko tilanteen hänen edukseen? Mitä tekee Kääpiökaupungissa majaileva valtaisa Lohikäärme lukuisine poikasineen? Entäpä itse kääpiöt, onko heitä vielä jäljellä jossain vuorten uumenissa ja mitkä ovat heidän aikeensa? Löytääkö Rubot koskaan Arkatin jalanjälkeä Tuulivuorelta ja onnistuu seuraamaan tämän sankaripolkua? Onnistuuko Stefan ikinä muodonmuutoksessan kotkaksi? Mitä Urmas on tehnyt Olorissa kaikki nämä vuodet? Vieläkö Sänki kasvaa jossain? Entä mitkä aikeet ovat noilla viekkailla shamaaneilla, Ihijillä ja Enzhiolla? Entä mystisellä Luolakansalla, joka vähälukuisena mutta väkevänä vartoo aikaansa itsensä Tuulilinnan juurilla? Vaiko voisiko olla kuitenkin niin, että se on lopulta Frames, joka palaa juuri ratkaisevalla hetkellä Oravaulottuvuuteen suuntautuneelta Sankariretkeltään alistaakseen koko Olorin hirmuvaltansa alle??
Vastaukset näihin kysymyksiin ja moniin muihin.. selviävät toivottavasti ehkä joskus!