Yleistä
Antaresia maculosa on yksi australialaisista pienikokoisista
Antaresia-suvun pytoneista. Tarkkaa suomennosta nimelle ei ole, sitä
on kutsuttu "kääpiöpytoniksi" ja "täpläpytoniksi".
Ulkomailla se tunnetaan nimillä Eastern Small-Blotched Python,
spotted python, fläckig python ja tieteellisen nimen loppuosa
maculosa tarkoittaakin täplikästä. A. maculosa on kotoisin
Australian koillisrannikolta, Queenslandin lähistöltä, katso kuva
levinneisyyskartasta. Lajia tavataan myös rannikkoalueen saarilla,
sekä mantereen ylänköalueilla ja rinteillä. Laji on hyvin
sopeutuva ja viihtyy vaihtelevissa oloissa. Terraariossakin sitä on
siksi kohtuullisen helppo pitää. Lajia pidetään hyvänä
vaihtoehtona aloittelevalle harrastajalle. Se vaatii kuitenkin
asianmukaista huolenpitoa, kuten mikä tahansa matelija.
A. maculosa on pieni käärme, vastasyntynyt on keskimäärin 24
cm, aikuinen uros 77 cm ja aikuinen naaras 84 cm, maksimimitta noin
140-160 cm. Laji lisääntyy melko helposti terraariossakin ja munii
keskimäärin 13 munaa.
takaisin alkuun ^
Hieman taksonomiaa
Antaresia-suvun käärmeitä pidettiin aikaisemmin yhtenä lajina
ja niistä käytettiin nimeä Liasis childreni. Vuonna 1985 ne
jaettiin neljään eri lajiin ja nimiksi tulivat Antaresia childreni,
A. stimsoni, A. maculosus ja A. perthensis (Smith, 1985). 1990-luvun
lopussa lajin A. maculosus nimi muuttui vielä kerran ja nykyisin se
tunnetaan nimellä A. maculosa. Suvun nimi Antaresia on tullut
tähtitaivaalta Skorpionin tähdistön Antares-tähden nimen
johdannaisena. Antaresia-suvun käärmeitä kutsutaan usein
australialaisiksi kääpiöpytoneiksi. Pelkkä kääpiöpyton on aika
epämääräinen nimi, koska kääpiöpytoniksi kutsutaan myös
erästä afrikkalaista lajia, sekä amerikkalaista
Loxocemus-käärmettä. Selvyyden vuoksi olisi aina parasta pysytellä
lajien tieteellisissä nimissä. Antaresia-suvun eri lajit asuvat eri
alueilla Australiassa ja vaikka niiden tiedetään risteytyneen
luonnossa, niin niitä ei juurikaan löydy samoilta alueilta.
A. childreni on levittäytynyt trooppiseen Australiaan Cape
Yorkista länteen sekä Queenslandin alueella ja rannikon saarille.
Lajin nimen childreni takia sitä on joissakin lähteissä kutsuttu
jopa "lasten käärmeeksi" ja vaikka se helppohoitoinen ja
sopiva ensimmäiseksi käärmeeksi onkin, niin lajin nimi tulee ihan
muualta. John Edward Gray, British Museumin eläintieteilijä, antoi
aikoinaan lajinimen Liasis childreni edeltäjänsä John G. Childrenin
mukaan. Kun laji jaettiin uudelleen neljään eri lajiin, niin nimi
childreni säilyi yhden lajin nimessä. Antaresia childreni on
keskimäärin 70 cm pitkä aikuisena ja erittäin helppo laji
aloittelijallekin. Laji tunnetaan maailmalla "kääpiöpytonina"
(Pygmy Python, Dwarf Python, dvärg python) ja lajin nimellä (Children's
Python).
A. maculosa-lajia tavataan Queenslandin rannikolla ja
ympäröivillä alueilla, ylängöillä ja saarilla sekä New South
Walesin koillisosissa. Lajin nimi maculosa tulee latinan kielestä ja
viittaa täplikkääseen kuviointiin (lat. macula = täplä, maculosus
= täplikäs). A. maculosa on kookkain käärme Antaresia-suvusta,
jopa yli puolentoista metrin mittaisia käärmeitä on tavattu
(keskimäärin n.80 cm). A. maculosa on täplikäs käärme, sitä
kutsutaankin monissa maissa "täpläpytoniksi" (Spotted
Python, fläckig python). Sen täplät ovat selvästi pienemmät kuin
A. stimsonilla, joten joskus sitä kutsutaan myös
"pienitäpläiseksi pytoniksi" (Small-Blotched Python). A.
maculosa on suvun yleisimmin pidetty terraarioeläin sekä
Australiassa että Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Sitä pidetään
jonkin verran rauhallisempana ja helpommin käsiteltävänä kuin
stimsonia ja childreniä.
A. stimsoni on laajimmalle alueelle levinnyt suvun edustaja. Sitä
tavataan lähes koko muussa osassa Australiaa, lukuunottamtta
Tasmaniaa ja aivan eteläisintä Australiaa. Se on levinnyt myös
saarille läntisessä Australiassa. A. stimsoni voi asua myös
erittäin kuivilla ja karuilla alueilla. Se on keskimäärin 85 cm
aikuisena. Nimi stimsoni on Smithin antama ja jo vakiintunut
käytössä, vaikka alunperin tutkijat Wells ja Wellington ehtivät
kuvata saman lajin nimellä Antaresia saxacola. Laji on kaunis suurine
täplineen ja usein sitä kutsutaan "suuritäpläiseksi pytoniksi"
(Blotched Python, Large-Blotched Python), myös lajin nimeä
käytetään (Stimson's Python).
Suvun pienin edustaja A. perthensis esiintyy Pilbarassa ja sen
lähistössä, aivan läntisessä Australiassa. A. perthensis eroaa
eniten muista suvun edustajista, eikä sen tiedetä risteytyneen
muiden lajien kanssa. Se on vaatimattoman näköinen ja hyvin pieni,
keskimäärin aikuisena alle puolen metrin pituinen käärme. A.
perthensis on harvinainen matelija terraarioissa ja siitä johtuen
myös erittäin kallis, yhden käärmeen hinta voi olla jopa tuhansia
euroja. Laji tunnetaan maailmalla mm. nimellä Ant-Hill Python.
Antaresia-suvun lajeista löytyy myös paikallisia lokaliteetteja,
jotka poikkeavat toisistaan ulkonäön ja asuinympäristön
perusteella. A. stimsoni esimerkiksi jaetaan kahteen päätyyppiin,
itäiseen ja läntiseen muotoon. A. maculosa lajista löytyy
kuvioinniltaan suuresti poikkeavia yksilöitä. Cape Yorkin alueen
maculosalla on erittäin selvä kontrasti, sen täplitys on todella
tumma ja erottuu selvästi pohjaväristä. Keskellä itärannikkoa
asuvilla käärmeillä väritys on tasaisempaa, vaikka täplät
ovatkin selväpiirteisiä. Lajista on olemassa myös hyvin
pienitäpläinen muoto, jossa täplät ovat oikeastaan ihan pieniä
pilkkuja.
takaisin alkuun ^
Elinympäristö luonnossa
Australiassa Antaresia-käärmeitä löytyy lähes kaikenlaisista
ympäristöistä, sekä erittäin kuivilta että myös hyvin kosteilta
alueilta. Käärmeitä löytyy niin jyrkiltä rinteiltä kuin
tasaisilta mailtakin. Osaltaan juuri käärmeen sopeutumiskyky
vaihteleviin oloihin tekee siitä myös oivallisen terraarioeläimen.
Käärmeiden suosiossa tuntuvat kuitenkin olevan erityisesti
kivikkoiset rinteet. Niitä löytyy paljon myös hyvin kuivilta
alueilta. Käärmeiden suosimilla seuduilla kasvaa usein
spinifex-kasvia, joka on Australiassa tyypillinen kuivien seutujen
kasvi. Spinifex antaa suojan ja piilopaikan käärmeille. Laajoilla
kuivilla alueilla myös termiittikeot antavat oivallisen suojan
käärmeille. Niissä on hyönteisten ansiosta sopiva ilmankosteus ja
lämpötila.
Erityisesti Antaresia maculosa lajia löytyy Queenslandin
kalkkikiviluolista. Samoista luolista on löydetty kymmeniä tuhansia
lepakoita ja satoja Antaresia maculosa käärmeitä.
takaisin alkuun ^
Hoito terraariossa
Sopeutuvana käärmeenä Antaresia maculosa lajille on kohtuullisen
helppo järjestää sopivat terraario-olosuhteet. Suositeltavaa on
pyrkiä luomaan mahdollisimman luonnonmukainen ympäristö. Lajia on
kuitenkin pidetty menestyksellä hyvinkin vaihtelevissa oloissa.
Perussääntönä tulee muistaa seuraavat kolme asiaa: Raikasta,
puhdasta vettä on oltava aina saatavilla. Selvät lämpötilaerot
viileässä ja lämpimässä päässä. Ilmankosteus ei saa nousta
liian korkeaksi.
Terraarion minimikokona voidaan ehkä pitää 100-150 litraa, mutta
sen parempi mitä suuremman tilan käärmeelle voi tarjota. Noin
200-300 litrainen terraario alkaa olla jo aika sopiva pariskunnalle.
Erityisen tärkeää on, että terraarion pohjan pinta-ala on
tarpeeksi suuri. Terraarion pohjamateriaaliksi käy hyvin hieno
hiekka. Esimerkiksi 0.5-1.5 mm hiekkapuhallushiekka on tarkoitukseen
vallan sopivaa. Hiekka on syytä pestä ja kuivata hyvin ennen
käyttöä, se on muuten erittäin likaista ja pölisevää. Pohjalle
asetetaan lisäksi turveboksi, jonka kanteen tai kylkeen leikataan
vähintään kaksi kertaa käärmeen paksuinen kulkuaukko, sekä
pikkureikiä ilmanvaihtoa varten. Jos käärmeitä on useampia samassa
terraariossa, aukko voi olla vieläkin suurempi. Turvelaatikkoon
laitetaan lannoittamatonta luonnonturvetta, joka kastellaan kosteaksi,
ei ihan märäksi. Turvelaatikko sijoitetaan terraarion lämpimään
päähän. Viileään päähän laitetaan vesiastia, johon vaihdetaan
raikas vesi päivittäin. Lisäksi käärmeille voi laittaa tukevia
kiipeilyoksia. Usein kuulee sanottavan, että Antaresia-suvun
käärmeet, eivät juuri kiipeile, mutta yllättävän hyvin ne
käyttävät koko terraarion korkeuden hyväkseen ja viihtyvät myös
yläoksilla.
Terraarion sopiva yleislämpötila on noin 25 astetta,
lämmittelypaikalla voi olla 30-35 astetta. Helposti lämpöpaikan saa
luotua vaikkapa katossa olevalla spotilla. Terraarion tuuletuksesta on
syytä huolehtia, osaan kattoa tai seinää voi asentaa
tiheäsilmäisen metalliverkon. Terraarion ovi tai avattava katto on
syytä varustaa pitävällä lukolla, jotta käärmeet pysyisivät
kodissaan.
takaisin alkuun ^
Ravinto
Luonnossa Antaresia-käärmeet syövät ilmeisesti kaikkia
mahdollisia saatavilla olevia selkärankaisia. Ravinto vaihtelee
jonkin verran elinalueen mukaan. Käärmeet syövät pieniä
nisäkkäitä ja lintujakin, nuorten käärmeiden arvellaan syövän
lähinnä liskoja. Toisinaan Antaresia-suvun käärmeitä on löydetty
termiittikeoista, tästä johtuen on jossain jopa väitetty, että
nämä käärmeet söisivät termiittejä. Käärmeet kuitenkin
hakeutuvat termiittikekojen alle suojaan. Keoissa on hyönteisten
ansioista ihanteellisen tasainen kosteus ja lämpötila.
Termiittikeoissa asuu myös liskoja ja pieniä jyrsijöitä.
Käärmeet käyttävätkin jyrsijöiden kaivamia onkaloita
päästäkseen termiittikekojen sisälle. Suojaavan piilopaikan
lisäksi käärmeet siis löytävät termiittikeoista myös pieniä
selkärankaisia ruoakseen.
Terraario-oloissa käärmeen ruokinta onnistuu pakastetuilla
hiirillä ja rotanpoikasilla. Jotkut kasvattajat syöttävät pienille
käärmeen poikasille liskoja tai liskonpaloilla
"hajustettuja" hiirenpinkkejä tai pinkin palasia. Yleensä
A. maculosa on hyvä syömään, mutta poikasten pieni koko voi
aiheuttaa ongelmia ruokinnassa. Voi olla, että pinkkejä joutuu
paloittelemaan tai hajustamaan liskoilla. Suomessa liskot ovat paljon
harvisempaa herkkua kuin jyrsijät käärmeen ruokalistalla. Ovathan
liskot huomattavasti kalliimpiakin ja lisäksi niitä on ruoaksi
vaikeampi saada kuin jyrsijöitä. Aikuinen käärme pärjää hyvin
pakastetuilla jyrsijöillä. Kokonainen selkärankainen on laadukasta
ruokaa, käärme saa siitä kaiken tarvitsemansa ravinnon. Pakastetut
jyrsijät lämmitetään ennen ruokintaa lämpimässä vedessä, niin
että ne ovat kauttaaltaan sulaneet. Jos käärmeen terraariossa on
jotain muuta kuin sanomalehteä pohjalla, niin käärme on syytä
ruokkia erillisessä ruokintalaatikossa, ettei sen elimistöön joudu
"röpöä", kiviä tai muuta pohjamateriaalia, joka voi
tukkia suolen. Jos käärmeitä on samassa terraariossa useampia, niin
silloinkin ne on syytä ruokkia erillään ruokintalaatikossa.
Katso myös kuvasarja käärmeen ruokailusta >>
takaisin alkuun ^
Lisääntyminen
TULOSSA
takaisin alkuun ^
Salakauppa
Australian lainsäädäntö on hyvin tiukka sekä eläinten tuonnin
että viennin osalta. Sieltä salakuljetetaan jatkuvasti matelijoita,
myös Anteresia-suvun pytoneita. Laji on kuitenkin kohtuullisen helppo
saada lisääntymään vankeudessa ja ihan laillisiakin käärmeitä
on saatavilla. A. maculosa, A. stimsoni ja A. childreni ovat
kohtuullisen yleisiä Keski-Euroopan markkinoilla, sen sijaan A.
perthensis on erittäin harvinainen ja sen hinta saattaakin olla
useita tuhansia euroja, jos sellaisen sattuu jostakin löytämään.
Koska lajit myös risteytyvät keskenään, saattaa markkinoilla olla
myös "sekarotuisia" pytoneita. Lajien tiedetään
risteytyneen myös luonnossa. Koska kääpiöpytonit ovat kohtuullisen
helppoja lisäännyttää terraariossa, niin se on myös ainoa keino
karsia niiden luvatonta salakuljetusta Australiasta. Kunhan
vankeudessa syntyneitä poikasia on tarpeeksi tarjolla ja riittävän
edulliseen hintaan, niin silloin salakuljetus käy kannattamattomaksi.
Maailmalla matelijoiden salakuljetus on rahakasta bisnestä. Eläinten
suojelemiseksi ja niiden kansainvälistä kauppaa rajoittaakseen
Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna
and Flora on listannut uhanalaisia tai muuten suojeltavia lajeja.
Lajit löytyvät CITES-listoilta, http://www.cites.org. Myös
Antaresia-suvun käärmeet löytyvät CITES-lajien II-liitteestä.
Vankeudessa syntyneille käärmeille on mahdollista anoa
CITES-todistusta ja käärmettä ostettaessa CITES-todistus takaa sen,
ettei eläintä ole salakuljetettu.
takaisin alkuun ^
Omat käärmeeni
Omat Antaresia maculosa käärmeet on tuotu Ruotsista
kevättalvella 2003 yhteistuontina Lehtosen Sannan kanssa. Toimme
kaksi aikuista naarasta ja kaksi urosta. Molemmat naaraat ovat
luultavasti tällä hetkellä tukevasti kantavana. Sannan naaras
luultavasti munii minä päivänä hyvänsä. Neljä
tuontikäärmettä eivät ole sukua keskenään. Oma naaraani on
paritellut 23.2.2003. Pikkupytoneita odotellaan keväämmällä.
Kuvien perusteella käärmeet näyttävät hyvin paljon
samankaltaisilta kuin Australian keskisen itärannikon alueen
käärmeet. Täplät ovat selvät ja melko kookkaat, eikä kontrasti
ole niin vahva kuin Cape Yorkin alueen käärmeillä.
takaisin alkuun ^
Linkkejä
Australia's
Dwarf Pythons - Genus Antaresia >>
Care
of antaresia >>
Spotted
python >>
A
quick guide to PYTHONS: Antaresia >>
Hieno
kuva! >>
Sannan
A. maculosa sivu >>
Herppi.net
>>
- suomenkielinen keskustelufoorumi herppiharrastajille, suosittelen!
Suomen
herpetologinen yhdistys ry >>
Vinkki: Suomen herpetologisesta yhdistyksestä voit myös tilata
Herpetomania lehden numeron 2/2001, jossa on kattava artikkeli
Antaresia-suvun kääpiöpytoneista
takaisin alkuun ^
